Nollapäätöksiä (Yle, TekL)
Suvi Lindénin yllätyspäätös mediamaksun hautaamisesta on ollut yksi viikon kuumimmista poliittisista puheenaiheista. Tämä ei ole todellakaan yllätys, koska maksussa puhutaan yksilötasolla juuri sopivan pienistä summista, joista on helppo käydä populistista väittelyä. Ilkeästi sanoen kyseessä olikin vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin tuoreessa kasvisruokadebatissa, josta jokaisella itsenään kunnioittavalla (hah) poliitikolla piti olla oma mielipide. Tätä myös kuvastaa keskusteluun osallistuneiden henkilöiden nimet, joista vain osaa on nähty aikaisemmin ottamassa kantaa LVM:n toimintaan – vai muistaako joku esimerkiksi Pia Viitasen positiota Lindénin toiminnasta Lex Nokian yhteydessä..?
Itse kysymys Ylen rahoittamisesta on oikeasti vaikea, koska siinä ei puhuta pelkästä kerättävän rahan määrästä, vaan samassa vyyhdissä väkisin on mukana Ylen toiminnan laajuus ja yleinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Tilannetta ei erityisesti helpota Internetin mukanaan tuoma mediakentän muutos, jonka lopputuloksesta ei tällä hetkellä ole kenelläkään varmaa tietoa. Eduskunnassa näyttää olevan joka tapauksessa laaja konsensus siitä, että Suomessa tarvitaan jatkossakin Yeln kaltainen ei-kaupallinen toimija, joka optimitilanteessa vastaisi ainakin laatujournalismista ja suuria kansallisia tunteita herättävien urheilu- ja kulttuuritapahtumien lähettämisestä. Kysymys siitä, täyttääkö Yle edes nykyisellään tämän tehtävän, jakaakin sitten jo puoluekentän.
Ylen verkkotoiminnan laajuuden osalta yksimielisyyttä on kanssa turha toivtoa – ja hyvä niin. Henkilökohtaisesti olen pettynyt Mikael Jungnerin saamiin potkuihin, koska hänellä tuntui olevan kohtuullinen visio siitä, mikä Ylen tulevaisuus voisi olla verkkomaailmassa. Jungnerilla oli myös tämän lisäksi sama rämäpäinen asenne johtamiseen kuin esimerkiksi Pekka Vennamolla aikanaan Sonerassa – oma persoona laitettiin reilusti likoon uusien palveluiden ja konseptien testauksessa ja markkinoinnissa. Lauri Kivisen (ja Markku Talosen) kaltaiset värittömät ja hajuttomat “ammattijohtajat” ovat varmasti helpompia organisaatioille, mutta samalla menetetään mahdollisuus radikaaleihin innovaatioihin.
(Poliittisen puolen suhteen totuus ei välttämättä ole kovin kaukana tästä 
*****
Paljon pienemmälle huomiolle on jäänyt toinen viikon periksianto, jossa tekijänoikeustoimikunta nosti osaltaan kädet pystyyn isompien uudistuksien aikaansaamiseksi (HS, paywall):
…Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa tekijänoikeuslain alakohtaisia säännöksiä koskevan kolmannen luvun muutostarpeita. Työryhmä ei kuitenkaan päässyt yhteisymmärrykseen oikeastaan mistään laajemmasta kysymyksestä.. [Niklas Bruunin] mukaan ongelmana on se, että tekijöitä edustavat tahot pitävät tekijöitä heikompana sopijaosapuolena ja haluaisivat lainsäädännön suojelevan tekijää. Tekijänoikeuksien käyttäjät, esimerkiksi suuret yritykset, haluaisivat taas mahdollisuuden hyödyntää mahdollisimman vapaasti ja laajasti teoksia..Työryhmä ei päässyt yhteisymmärrykseen esimerkiksi siitä, millainen toimintaympäristö tekijänoikeusmaailmassa on ja miten se on muuttunut.
-
Lopputulos ei ole alan tulehtunutta ilmapiiriä seuranneille mikään yllätys. Se on kuitenkin erittäin valitettava, koska Suomessa ollaan tällä hetkellä ajauduttu syvään sääntelystä kumpuavaan umpikujaan, jossa kaikki uudet sektorin teknologiainnovaatiot pystytään tarpeen tullen tappamaan ylimitoitetun lainsäädännön tarjoamalla oikeudellisella lekalla. DVB-H:n kohtalo oli hyvä varoitus tulevasta ja nyt vastaava uhka leijuu erittäin konkreettisena TVkaistan kaltaisten käyttäjien arvostamien, mutta alan rakenteita uhkaavien palveluiden päällä. Tähän asti tekijänoikeus on kyennyt adaptoitumaan ennemmin tai myöhemmin uusiin teknologioihin siten, että kaikki osapuolet ovat hyötyneet lopussa. Nyt tästä ei ole mitään merkkejä.
*****
Maailmalla on sentään tapahtunut myös jotain positiivistakin. EU:n parlamentti päätti murskanumeroin vaatia ACTA-neuvotteluiden avaamista. Samalla parlamentaarikot asettivat tiukkoja vaatimuksia itse sopimuksen sisällölle, mm:
Urges the Commission to ensure that the enforcement of ACTA
provisions – especially those on copyright enforcement procedures in the
digital environment – are fully in line with the acquis communautaire ;
demands that no personal searches will be conducted at EU borders and
requests full clarification of any clauses that would allow for
warrantless searches and confiscation of information storage devices
such as laptops, cell phones and MP3 players by border and customs
authorities;11. Considers that in order to respect fundamental rights, such as the
right to freedom of expression and the right to privacy, while fully
observing the principle of subsidiarity, the proposed agreement should
not make it possible for any so-called “three-strikes” procedures to be
imposed, in full accordance with Parliament’s decision on Article 1.1b…
Miksiköhän nämä asiat päätetään (pääsääntöisesti) oikein parlamentissa, mutta kansallisella tasolla / virkamiesvalmistelussa homma ei sitten enää toimi?
