Google – medianhallinnan mestari?
Teknologiayritysten julkisuuskuvissa on merkittäviä eroja. Steven Jobsin johtaman Apple ja sen “reality distortion field” on täysin omaa luokkaansa median hallinnassa. Vastaavasti Microsoft on hyvä esimerkki yrityksestä, joka tuntuu onnistuvan ampuvan itseään jalkaan melkein kampanjassa kuin kampanjassa. Valtaosa alan yrityksistä on imagoltaan varsin harmaita ja edes isotkaan nimet kuten SAP, Cisco tai IBM eivät yleensä pidä meteliä itsestään kuin ehkä alan ammattilehdissä. Tätä taustaa vasten on ollut mielenkiintoista seurata Googlen nousua yhdeksi seuratuimmista, puhutuimmista ja kirjoitetuimmista yrityksistä maailmassa.
Varsin hyvä esimerkki yhtiön nykyisestä asemasta on yhtiön toimittajille järjestämä vierailu rakenteilla olevaan Summan palvelukeskukseen. Vaikka yhtiö ei paljastanut juuri mitään uusia yksityiskohtia, vierailu julkisoitiin laajasti suomalaisessa mediassa. Tämä on kuitenkin vielä pientä verrattuna siihen, mitä maailmalla on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana.
Ensinnäkin Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy hyökkäsi Googlen kimppuun osana maan ikuista taistelua USA:n kulttuuri-imperialismia vastaan. Tämä sai luonnollisesti aikaiseksi vastareaktion, jossa korostettiin Ranskan takapajuisuutta alueella ja puolustettiin verkkotoiminnan vapautta. Vaikka Sarkozyn tarjoamat lääkkeet (sääntely, verotus jne) olivatkin vääriä, hänen perushuomionsa oli täysin oikea – EU-maista ei löydy tällä hetkellä haastajia USA:n yritysten hegemonialle rahaa tuottavassa verkkoliiketoiminnassa. Samoin on aika uskomatonta, että ainoastaan Google näyttää oikeasti kykenevän toteuttamaan kirjallisen kulttuuriperintömme skannaamisen digitaaliseen muotoon.
Tämän jälkeen vuorossa oli Haitin maanjäristys, joka tragediana on jotain, jota ei pysty Suomesta käsin ymmärtämään. Googlella on (luonnollisesti) oma sivunsa, josta löytyy helppo lahjoitusmahdollisuus ja muuta informaatiota aiheesta. Merkittävämpää oli kuitenkin yrityksen toiminta heti kriisin alussa. Yritys tilasi välittömästi tuoreet satelliittikuvat alueesta ja laittoi ne vapaaseen jakeluun. Tämän lisäksi se vapautti keräämänsä Map Maker-informaation yleiseen käyttöön. Kummastakin toimenpiteestä oli merkittävää konkreettista hyötyä avustustyölle. Kyseessä oli samalla erittäin järkevästä investoinnista, koska yrityksen logo saatiin samalla lähes jokaiseen maailman sanomalehteen “ennen-jälkeen”-kuvien yhteydessä. Tässä tarinan yksi opetuksista onkin, että eettisesti järkevät ja liiketoiminnallisesti järkevät päätökset eivät ole useinkaan ristiriidassa keskenään vaan päinvastoin – kyse on aidosta win-win-toiminnasta.
Googlen seuraavaa liikettä tuskin kukaan olisi kuitenkaan voinut ennakoida. Yhtiön julkinen haaste Kiinan hallinnolle on jotain, mitä yrityspuolelta ei aikaisemmin ole nähty. Monessa muussa yrityksessä vastaava “brinkmanship” olisi johtanut todennäköisesti hallituksen hätäkokoukseen ja johdon välittömään vaihtoon. Googlessa Sergey Brin (joka tietää taustansa vuoksi ihan tarpeeksi kommunismista – hänen perheensä pakeni aikanaan Neuvostoliitosta) ajoi läpi aggressiivisen linjauksen, eikä vastalauseita ole juuri nyt jälkeenpäin kuultu. Päinvastoin, USA:ssa hallinto näyttää tulleen varsin linjakkaasti Googlen tueksi asiassa. Päätöksellä saattaa kuitenkin olla yritykselle varsin hankalasti ennakoitavissa olevia seurauksia esimerkiksi Androidin tulevaisuudelle. Joka tapauksessa yritys on saanut taas runsaasti positiivista julkisuutta ja samalla puolustanut epävirallista tavaramerkkiään “don’t be evil”.
No, lopuksi on pakko spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos Nokia olisi tehnyt vastaavan ilmoituksen (jep, täysin teoreettinen ajatus). Olisikohan Matti Vanhanen tai Tarja Halonen taas pyytäneet anteeksi loukattuja tunteita vai olisiko tehtävä jätetty Paavo Väyryselle? On ainakin vaikea uskoa, että kukaan johtavista poliitikoistamme olisi valmis asettamaan ihmisoikeudet hyvien kauppasuhteiden edelle.









