Tekijänoikeudet on hyvin hankala tapaus kun se käsittelee kaikkea muutakin kuin vain jotain musiikin kopioimista P2P-verkosta. Ja vielä hankalammaksi se muuttuu keskustella asiasta jos halutaan vain ottaa itsekäs asenne vain omasta näkökulmasta että mitä itse pitäisi saada tehdä ilmaiseksi muiden tekemällä työllä ja sitä sitten perustellaan oikeutetuksi kun suuret yritykset riistävät tekijöidenkin oikeuksia. Monella on mustavalkoinen näkökanta koko tekijänoikeudesta syyttäen aina tekijänoikeusjärjestöjä mafiaksi ym joiden vuoksi nimenomaan pitäisi kaiken musiikin ym olla täysin ilmaiseksi olla käytettävissä yksityisesti ilman minkäänlaisia tiettyjä rajoitteita ym.

Koko ihmisen yhteiskunta perustuu työhön. Oli se sitten vaihtokauppaa tai valuutalla korvattavissa olevaa, niin aina pitäisi arvostaa toisen työtä.

Se mitä täytyisi mielestäni lähteä ajamaan on muuttaa uusien tekijöiden asenteita ja ennen kaikkea nuorten ihmisten asenteita että he eivät enää tietotekniikan aikakautena olla niin riippuvaisia suurista yrityksistä jotta he voivat päästä esille yhteiskunnassa. Vaikka ilman levy-yhtiöitä ym rahoittajia tuskin mikään autotallibändi pääsee televisioon ja radioon heti, niin kyse on yrittämisestä ja vaivannäöstä että sinne päästään. Kaikki eivät voi olla tähtiä ja tunnettuja. Ihmiset nostavat aina pienen joukon ihmisiä johtajikseen, esikuvikseen ym.

Tekijänoikeutta ei tällä hetkellä tarvitse paljoakaan muuttaa, riittää että muutetaan ihmisten tietoisuutta että jos he haluavat esim oman musiikkinsa olevan jaettavissa ja käytettäessä vapaasti, he voivat lisenssoida sen vaikka CC-lisenssillä (Creative Commons). Ohjelmistot voidaan lisenssoida (L)GPL ym lisensseillä ja täten auttaa kehittämään yhteisöä jakamaan ja ennen kaikkea silti kunnioittamaan toisten työpanosta.

Jos mentäisiin 20 vuotta taaksepäin ja keskusteltaisiin GPL lisenssistä eri ohjelmistovalmistajille joilla on maksulliset ohjelmistot. He nauraisivat ja osa varmaan heittäisivät varmaan ulos kengänjälki housuntakamuksissa huutaen että joutaisi hullujenhuoneelle.

Mutta kun katsotaan tällä hetkellä pelkästään GNU-projektin aikaansaamaa muutosta GPL-lisenssin suhteen, se on nopeuttanut ja parantanut ohjelmistokehitystä enemmän kuin mikään suljettu lisenssi.

Miksi ei pyritä tekemään samaa myös muille aloille? Miksi emme lähde yksinkertaisesti tarjoamaan vaihtoehtoja ja kertomaan ihmisille miten he voivat oman asenteensa muuttumisen johdosta auttaa yhteisen hyvän parantamiseksi? Sitä ei todellakaan aiheuta se että väkisin yritetään saada kaikkien työpanos mitätöityä väittämällä että työn tekijällä ei olisi mitään oikeuksia työhönsä.

Ilman ihmisen ahneutta ja itsekkyyttä meillä ei olisi tarvetta tekijänoikeuslaille kun jokainen kunnioittaisi toisen työtä ja maksaisi siitä sen kohtuullisen hinnan. Pyrkisimme parantamaan kaikkien oloja sen sijaan että pyrkisimme vain omaamme muiden kustannuksella. Kun kuitenkin lopulta omat olot paranevat kun kaikkien olot paranevat.

Ja lopulliseen hyvään yhteiskuntaan päästäksemme, meidän pitäisi hylätä suuret yritykset ja kilpailuttaminen ja keskittyä vain ja ainoastaan yhteiseen hyvään kohdistuvaan kehitykseen yhteistyöllä ja rinnakkaisella kehittymisellä. Mutta ihmisen ahneudella ei ole pohjaa ja pelkäämme jatkuvasti että joku tulee ja tosiaan ottaa meidän oikeutemme. Ja niinhän siinä käy helposti, mutta kun oikeuksia alkaa valvomaan pelokkaat ja itsekkäät tahot niin siinä ei ole enää kellään muulla hyvin pullat uunissa.
Ja kun toiset itsekkäät pyrkii saamaan samalla tavalla muiden työn vapaasti omaan käyttöön niin ei voi vallassa olevia syyttää aivan turhaan pelokkuudesta. Ja siinä suuressa taistelussa vain harvat muistavat niitä alkuperäisiä tekijöitä jotka joiden työn käyttämisestä nämä kaksi suurta osapuolta taistelee, piraatit ja tekijänoikeusyhtiöt, työntekijät ja suuryritykset jne.

Jos todellakin haluaa parantaa tekijänoikeuksia ym, täytyy sen muutoksen tulla jokaiselta kasvavalta yhteiskunnan jäseneltä. Täytyisi opettaa perusarvot jokaiselle että jokaisella on oikeudet ja velvollisuudet ja jokainen noudattaa tiettyjä perussääntöjä jotta yhdessä voimme elää.

Emme enää yritä kasvattaa tulevia jälkipolvia yhteistyöhön. Voisi sanoa että maailmansodat olivat siinä mielessä hyviä että ne yhteinäistivät ihmisiä yksilöittäin. Mutta päästivät ahneet ja itsekkäät vahvemmin valtaan. Yhteiskunnassamme ei enää ole kiinnostusta kasvattaa huomioimaan toista yksilöä vaan opetetaan selviämään, oli se sitten muiden kustannuksella. Ei välitetä mitä sille toiselle kuuluu, tärkeämpää on vain se viihde ja muu vähäinen asia elämässä. Saadaan ihmisten ajatukset ohjattua muualle tärkeämmistä asioista kun kilpailutetaan kaikki. Luodaan vastakkain- ja hyvä/paha -asetelmat, ”Olet joko meidän puolella tai meitä vastaan” ym.

Olemme tehneet huonoa työtä ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Samaa huonoa tapakasvatusta tekee piraatit ja tekijänoikeusjärjestöt. Poliitikot, suuret yritykset ym.

Tulokset on selkeästi nähtävissä ihmisten hyvinvoinnissa. Mielentilahäiriöitä, käyttäytymishäiriöitä, välinpitämättömyyttä, ahneutta, pelkuruutta ym joista lopulta juontaa valheiden ja vääristelyjen loputon viidakko jossa ei enää useimmat jaksa edes yrittää pitää kiinni ja lumipallo jatkaa kasvamistaan matkallaan loputonta rinnettä.

Tuli sattumalta luettua tama blogikirjoitus. Edellisesta kommentista jaksoin lukea noin puolet ja tartuin siina yhteen asiaan. Tuosta, etta tekijanoikeutta ei tarvitse muuttaa, niin kylla sita nyt ihmeessa pitaisi muuttaa vahintaankin suojan keston suhteen. En nae mitaan tapaa miten voisi moraalisesti perustella, etta millaan luomuksella pitaisi olla mitaan suojaa tekijan kuoltua tai vastaavasti vaikka 20 vuotta sen luomisesta. Tekijanoikeuden tarkoitushan on kannustaa luomaan uutta ja kaikki tekijanoikeuslaissa olevat yksityiskohdat, jotka eivat tahan pyri tulisi poistaa tai muuttaa.

Tata taitaa tosin vastustaa tama filosofinen nakokanta, etta tietoa voidaan omistaa kuten mita tahansa fyysista omaisuutta. Omasta mielestani tama on taysin absurdia ja taman nakokannan taustalla on mielestani pikemminkin ahneus kuin jarki. Toki monet lansimaat ajavat vahvasti tata nakokulmaa, kun maat eivat kohta enaa tuota mitaan muuta kuin tietoa ja tyrkyttamalla lakeja muille maille pidentaakseen suojaa, saadaan rahastettua oman valtion tuotoksia pitempaan. Mielestani tassa tulee tosin vastaan se, etta kuinka paljon oman maan kansalaisten oikeuksia tietoon pitaisi polkea kansantalouden nimissa?

>Jotta lakeja noudatettaisiin, ihmisten tulee
>kokea ne oikeudenmukaisiksi.

Onko nettilataajien mielestä epäoikeudenmukaista se, että elokuvista ja musiikista pitäisi maksaa? Senkö vuoksi he eivät halua noudattaa lakia?

@Jassoilija:

Yleisesti ottaen ihmiset ovat valmiita maksamaan viihteestään ainakin jossain muodossa – kyse on lähinnä siitä, että muoto ei välttämättä ole ihan sellainen mitä alan teollisuus haluaisi (vrt. tuore ruotsalaistutkimus, jonka mukaan musiikkiteollisuudessa muiden toimijoiden tulot ovat kasvaneet ja levy-yhtiöiden tippuneet kokonaistulovirran pysyessä enemmän tai vähemmän stabiilina)

Eetu: ” Tuosta, etta tekijanoikeutta ei tarvitse muuttaa, niin kylla sita nyt ihmeessa pitaisi muuttaa vahintaankin suojan keston suhteen.”

Älä kommentoi jos et koko viestiä lue…

”Tekijänoikeutta ei tällä hetkellä tarvitse paljoakaan muuttaa”

”Omasta mielestani tama on taysin absurdia ja taman nakokannan taustalla on mielestani pikemminkin ahneus kuin jarki.”

Eli sinusta on täysin absurdia ja ainoastaan ahneus on takana että jos minä kirjoitan tietokoneella kirjan ja rupean myymään sitä vain Internetissä digitaalisesti E-kirjoihin. Niin minulla ei ole samalla tavalla tekijänoikeuksia siihen kirjaan kuten minulla olisi jos ensin tekisin sopimuksen painon kanssa joka painaa kirjasta X määrän kirjoja joita sitten lähettäisin postitse?

Tai että minä tekisin erilaisia valokuvia, öljymaalauksia ym yhdistelmiä ja lopputulokset sitten muutan digitaaliseksi ja rupean myymään niitä taustakuviksi, asiakirjoihin malleiksi, levynkansiksi muihin maihin ym?

Miten se digitaalisuus tekee minun työstäni vähempiarvoista? Senkö takia että se on vain helpomin kopioitavissa?

Onko filmikameralla kuvattu valokuva arvokkaampi kuin digitaalikameralla kuvattu valokuva?

Onko vesivärimaalaus tai öljymaalaus arvokkaampi teos kuin piirtopöydällä tehty teos?

Onko digitaalisessa muodossa oleva musiikki arvottomampaa kuin LP-levyllä oleva musiikki tai peräti elävänä soitettu?

Digitaalitekniikkaan siirtyminen ei tarkoita että luovuus tai työn määrä vähenee. Siinä ei ole mitään järkeä yrittää väittää että digitaalisessa muodossa oleva teos sellainen että sitä saa kopioida vapaasti välittämättä alkuperäisen tekijän oikeuksista koska kyseessä on helpommin hankittava kopio. Se on täysin absurdi ajatus että vain jos teos on fyysinen niin sitä ei saisi kopioida ja pitäisi noudattaa tekijänoikeuksia mutta digitaaliseen kappaleeseen se ei päde.

Elokuvat, musiikki, TV-lähetykset, kirjat, käsikirjoitukset, artikkelit, tieteelliset tutkimukset, valokuvat, kuvat ym ovat kaikki nykyisin lähes aina digitaalisesti luotuja heti alunperinkin.

Digitaalisuus tuo paljon etuja kuten kopioinnin ja mahdollistaa paremman käsittelyn. Se ei kuitenkaan tarkoita että sen vuoksi toisen oikeuksia saa käyttää väärin.

Moni perustelee esim musiikin piratisointia sillä että kukaan ei menettänyt mitään. Siinä vain myyjä ja tekijä menetti rahaa. Jos piraatti ei jotain halua niin se ei mitään lataakkaan, aivan kuten hän ei ostakkaan mitään sellaista mitä ei halua.

Jos joku haluaa kuunnella ennen ostamista musiikin niin siihen löytyy keinot täysin laillisesti. On singlet radiossa, Internetissä suoratoistona kappaleet, musiikkivideot ym. Jos haluaa levyn ilmaiseksi niin sitä voi kirjastosta lainata tai pyytää heitä hankkimaan sen. Tai lainaa hyvältä ystävältään joka levyn on ostanut ja tekee itselleen kopion.

Jos haluaa halvalla musiikin niin sitä voi ostaa levyn ja kuunnella sen loppuun ja myydä pois kun ei enää jaksa kuunnella. Tai voi ostaa muutaman ystävän kanssa levyn ja kopioida jokaiselle levyn. Siinä kun yhden levyn hinnaksi tulee alle 4 euroa niin on kyllä halpa.

Se vasta on ahneutta ja välinpitämättömyyttä toisten oikeuksista että kopioi toisen työn ilman lupaa, oli se sitten fyysisesti olemassa tai digitaalisesti. Piraatti se yhtä ahne on kuin tekijänoikeusjärjestö. Ja samalla tavalla mm. myös monet musiikin tekijät ovat ahneita, eivät tekijänoikeusyhtiöt toisten oikeuksia varasta vaan tekevät sopimukset niistä. Tämän takia täytyy saada muutettua kasvavaa sukupolvea että he voivat saada itsensä kuuluviin jos itse osaavat tehdä itsensä myymisen oikein.

Itse maksan premium nettiradiosta. Saman musiikin voisin ladata netistä ilmaiseksi. Itse asiassa koko palvelu tarjoaa ilmaisenkin kuuntelumahdollisuuden samaan asemaan.

Miksi siis maksan? Koska haluan että ko. radio toimii vielä 5 tai 10 vuodenkin päästä ja että laatu pysyy hyvänä.

Kun ihminen aikuistuu ja saa rahaa jota voi käyttää, on tärkeää että on myös mieluisa kohde johon sen käyttää. En ole elämäni aikana montaa CD:tä ostanut ja sitäkin enemmän ladannut laittomasti. Nyt kun ikää ja rahaakin on hieman enemmän, maksan mieluusti sellaisesta mistä nautin ja samalla voin kannattaa minulle hyödyllistä tahoa.

Levyteollisuus (mafia) on syönyt uskottavuuden nuorison silmissä. Sama nuoriso joka on tulevaisuudessa asiakkaana (jos on). Katseet on siis olleet aivan liian kapeita ja unohdettu tulevaisuus. Uusi tekniikka tuo uudet kujeet. Pysy perässä tai jää nuolemaan näppejä. Levyteollisuus ei ole vielä tajunnut ettei ole vanha järjestelmä toimi enää kauaa.

Edellä joku pitkät pätkät kommentoija esitti suuryrityksistä luopumista. Hyvänä aloituksena siihen voisikin ajatella sitä, että avoimen lähdekoodin projektit luopuisivat suuryrityskytköksistään, eritoten niiden rahoituspohjasta. IBMn, Intelin, Googlen yms suuryritysten talutusnuorasta pitäisi niiden irtisanoutua. Edellä kommentoija ajatuksin tuosta olisi hyötyä tekijöille.

Tekijänoikeuksiin liittyen ilmaiseksi jakelu muodostaa myös ison ongelman. Siinähän tehdyn työn arvostaminen hämärtyy, kun itse ei maksa, vaan ne työn maksajat ovatkin muut. Samoin kuluttamisen määrä hämärtyy ja ilmaiseksi jaetun kuluttamisen arvostus laskee. Jos musiikkia ja elokuvia ja muuta saa mielinmäärin maksamatta siitä, sitä ja samalla luonnonvaroja kulutetaan vaan, arvostamatta kumpaakaan.
Ilmaisessa, ilman tekijänoikeuksia ja ilman tekijän vastuuta, myös laatu kärsii. Ilmaiseen vaan tyydytään, kun se on ilmaista ja tekijä voi laitaa melkein mitä tahansa jakoon, sellaisena kuin se sillä hetkellä on. Sinähän saat tämän kaiken ilmaiseksi, ethän sinä voi siitä valittaa – mikä toki on nähtykin, hyvin selvästi.

Tuotetta, vaikkapa cd:llisen musiikkia tai elokuvan, voi hankkia ajatuksella, ja maksaa siitä. Nauttai siitä, syventyä siihen, katsoa vaikka useampaan kertaankin.

Eikä massoittain, merkityksettömänä, ilmaisena, eikä etenkään voivotellen tekijänoikeus-mafia-levy/elokuva-yhtiöitä kaiken pahan mielikuvina? Mikähän tuon kuvan on oikein luonut, mistä se on syötetty ihmisille? Luulenpa että sen ovat rakentaaneet mediassa ja netissä ne, jotka ovat ilmaiseksi kuluttaneet, tai joilla ei ole varaa siihen kaikkeen haluamaansa kuluttamiseen, ja jotka ovat siten raivona sille, että asioilla on hintansa. Heidän syöttämänsä ajatukset ovat sitten vain levinneet. Sitä tukee sekin, ettei noita ajatuksia ollut niin vielä ennen kopioitavien cd-levyn ja internetin tuloa, vaan ne syntyivät siinä vaiheessa, jostain syystä. Enpä usko että levy/elokuvayhtiöissä kuitenkaan tapahtui mitään mafioitumista siinä vaiheessa.

Ehkä nuorille pitäisi tarjota vähän muutakin informaatiota, kuin tuo ilmaistiedonvääristyvaikutuksena levitetty.

raips:”Ja vielä hankalammaksi se muuttuu keskustella asiasta jos halutaan vain ottaa itsekäs asenne vain omasta näkökulmasta…”

Totta ja tässä sitten otetaan se koodarin oma näkökulma:

”…GPL-lisenssin suhteen, se on nopeuttanut ja parantanut ohjelmistokehitystä enemmän kuin mikään suljettu lisenssi.
Miksi ei pyritä tekemään samaa myös muille aloille?”

Kestosuosikkikysymys tuntuu olevan, että jos open software toimii, niin miksi ei open entertainment tai open hardware.
Asioissa pitäisi erottaa työvälineet ja lopputulos eli tuote.
Open source voi olla ilmaista, koska sitä käyttävät ja tuottavat saavat tulonsa muualta esim. tarjoamalla palveluita ja rakentamalla systeemejä.

Esim. musan ja leffojen suhteen homma on aika eri: ne yrittävät itsessään olla nitä lopputuotteita, joita myymällä tekijät voisivat itsensä elättää.

Muusikoiden ansaintalogiikka onkin jo muuttumassa rättikauppiaiksi; spotifyt ja noksut maksaa niin vähän, että tulot pitää saada teoksen ulkopuolisella krääsämyynnillä.

Leffoille on käymässä samoin eli itse teoksesta ei kohta makseta mitään, vaan rahat kerätään ”teatterikokemuksella” tai leffa myydään keksipaketin kylkiäisenä osana ”makuelämystä”.

Tämä johtaa siihen, että varsinaisen teoksen laadun merkitys vähenee ja oheistuotteiden haluttavuus määrittää menestyksen.

Tähän kun liitetään luovan työn tekijöiden suunniteltu oikeuksien menetys ja seuraavaksi kai vielä tavaramerkkisuojan katoaminen, niin luova ala näivettyy. No ehkä ihmiset keksivät jotain muuta tekemistä vapaa-ajalleen. Taide palaa takaisin tuvan nurkkaan lastuja vuolemaan…

Ihmiset suhtautuvat tekijänoikeuksiin eri tavalla. Oma kantani on, että jos haluami levyn takana lukee BMG, EMI tai muu iso monikansallinen yritys, niin levy jää kaupan hyllyyn ja lataan sen tai lainaan kaverilta ja teen oman kopioni. Jos taas levyn takana on jokin pienen levy-yhtiön nimi niin mieluusti ostan levyn, koska tiedän, että pienemmät levy-yhtiöt tekevät artistin kannalta suotuisampia sopimuksia ja artisti saa enemmän rahaa levymyynnistä.

Toisaalta taas kaikki levy-yhtiöt taistelevat olemassa olostaan ja tulevaisuudestaan, oman näkemykseni mukaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on Radioheadin In Rainbows -albumi, jonka netti ”myynnillä” Radiohead teki miljoonia voittoa ja lataajat saivat maksaa mitä halusivat jos halusivat maksaa olenkaan. Radiohead sai myös varsin mielenkiintoisia tilastoja tämän johdosta: levystä maksoi noin kolmannes lataajista ja maksajista suurin osa maksoi vain muutamia dollareja levystä (arviolta 1-6 dollaria). Miten tämä vaikuttaa levy-yhtiöihin? No jos otetaan huomioon Radioheadin albumin tuotto Radioheadille ilman levy-yhtiötä välikätenä ja muun bändin saama tuotto levystä levy-yhtiön välityksellä, niin Radiohead sai moninkertaisesti sen määrän rahaa kuin se olisi saanut levy-yhtiön välityksellä. Lisäksi Radioheadin tilastoissa näkyi mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan levyistä: Se ~10-20€/uusi levy on ihmisille liikaa tilaston valossa ja harvemmin levyt kaupassa maksavat sitä paria euroa, jollei ale- ja tarjous-hintoja oteta huomioon.

Tekijänoikeudet koskevat myös muutakin kuin vain musiikkiteollisuutta. Uskon, että tulevaisuudessa Star Wreckin kaltaiset tempaukset alkavat olemaan yleisempiä kuin nykyään ja elokuvateollisuuskin saa osansa internetin mahdollisuuksista tekijöille. Ei ole mahdotonta tehdä elokuvaa lähes nolla-budjetilla ja saada sitä leviämään hyvinkin laajalle ilman välikäsiä, koska internetissä saa huomiota melko helpolla ja jos onnistuu saamaan tätä huomiota tarpeeksi niin aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan siitä DVD:stä, vaikka itse elokuvan saisikin ladattua ilmaiseksi ja laillisesti.

Tosin ehkä vaikein puoli tekijänoikeuksissa on ohjelmistot. Avoin lähdekoodi ei tarkoita suoraan ilmaista, vaikka suurin osa avoimen lähdekoodin projekteista on ilmaisia. Tekijänoikeuksien kannalta avoin lähdekoodi on tällä hetkellä se kaikkein vaikein asia. Jos alkuperäinen tekijä antaa lisenssissä luvan tehdä alkuperäisestä ohjelmasta omia versioita ja luomaan alkuperäiseen uutta, niin missä vaiheessa tätä aletaan pitämään plagiointina? Siinä kun joku tekee alkuperäisestä ohjelmistosta oman versionsa käyttäen alkuperäistä pohjana ja laittaa lähes kaiken uusiksi ja alkaa myymään sitä omanaan mainiten pienellä printillä manualin lopussa alkuperäisen tekijän? Tällä hetkellä ainakaan Suomen laissa ei tälläistä ole määritelty ja se on laaja ja hankala alue.

Nm. ilmaisentiedonvääristysvaikutus. Olet väärässä. ”Piratismia” on ollut jo c-kaseteista lähtien ja jo aikaisintaan siitä lähtien kun elektroniikkaliikkeissä alkoi olemaan edes jonkin näköisiä TV- ja/tai radio-tallennus välineitä. Jo 70-luvulla alkoi olemaan hienoa kun joku ostin jonkun kasetin ja toisella oli kaksi paikkainen kasettisoitin, jolla se sitten kopioitiin kaikille halukkaille kavereille. Samaten myös kun joku ostin elokuvan ja toisella sattui olemaan kaksi kasettinauhuria, jotka sitten yhdistettiin ja taas kopioitiin elokuva moneen kertaan. Eli kaikki ei ole internetin syytä ja väärän tiedon, vaan aika ja tekniikka vain ovat kehittyneet ja vauhdilla. Se mikä ennen vei koko kasetin kuunteluajan, vie nykyään muutaman minuutin ja sillä ajalla kun yksi kaveri sai sen ja meni kotiinsa kuuntelemaan, nykyään sen ehtii samaan tuhat ihmistä.

Aika vain alkaa menemään ohi levy-yhtiöistä ja jos ne eivät pysty muuttumaan ajan mukana ja tarjoamaan samaa tai parempaa kuin mitä piratismilla saa, niin lopulta käy niin, että joko internet kuolee tai levy-yhtiöt ja vastaavat kuolevat ilmaisten alle.

toke: ”Asioissa pitäisi erottaa työvälineet ja lopputulos eli tuote.”

Ohjelmisto on työväline ja lopputulos samalla. Ohjelma ei ole taidetta kuten elokuva ja musiikki jotka ovat enemmän lopputuloksia kuten sanoit, vaikka esim musiikkia voi käyttää myös työkaluna esim terapiassa.

Tosin voi olla ihmisiä jotka nauttivat ohjelman käytöstä samalla tavalla kuin nauttivat katsoessaan elokuvaa tai kuunnellessaan musiikkia eli eivät käytä ohjelmaa työkaluna vaan taiteellisena teoksena.

Ohjelmiston ja taiteen tarkoituksethan olla olemassa ovat eri. Niitä voisi juurikin verrata vaikka vasarana ja öljymaalauksena. Sahana ja tanssiesityksenä.

Ohjelmistolla kun ei pyritä luomaan tunnetiloja vaan saamaan mahdollisuudet luoda mm. taidetta joilla taas saadaan herätettyä tunnetiloja.

Ja taiteen arvohan voi riippua paljonkin siitä kuinka yleinen ja saatava se on. Tämän vuoksi kannattaa rajoittaa kopioiden määrää ja ihmisten altistamista sille jotta se säilyy ainutlaatuisempana.

Oheiskrääsän ohessa teoksen myyminen tekee taideteoksesta tuolloin vain työkalun ja se tosiaan menettäisi arvonsa. Sehän on jo nyt hirveän hankalaa sanoa koska jokin asia ylittää kynnyksen että siitä tulee uusi teos. Esim oikeuskäsittelyssä joudutaan tälläistä pohtimaan kun tapauksena on esim valokuvasta tehty maalaus. Tai kun käytetään viinipullossa valokuvaa joka on jossain mainostoimistossa ollut toista projektia varten käytössä ja täytyykin katsoa onko tekijänoikeutta rikottu vielä enemmän jos valokuva onkin taideteos eikä vain valokuva jostain.

Ja suurien yrityksien osaltahan he vain pahentavat koko tilannetta kun yksin yrittävät määrätä kaikesta toiminnasta. Kun markkinat jaetaan useammalle tasapuolisesti ja markkinoita tulee useita pieniä niin tilanne muuttuukin niin että yksittäiset tekijät pärjäävät paremmin ja yhteiskunnalle tulee lopulta paremmin kaikki.
Suuret yritykset eivät työllisyyttä paranna vaan päinvastoin, vähentävät sitä merkittävästi. Yrittäjät ja pienemmät yritykset eivät kykene vastaamaan yhtä suurella kapasiteetilla vaikka työllistävät enemmän väkeä. Tähän suuri ratkaisu on poistaa suurilta yrityksiltä valta tuotteisiin joita tekevät/jakavat/myyvät, jos ei sitten rajoiteta suurien yrityksien muodostumista.

Ja GPL:llä lisenssoitujen ohjelmiston kohdalla on myös se eroavaisuus että tekijä on päättänyt käyttää GPL:ää ja/tai osallistua yhteistyöhön. Päinvastoin mitä suljetun lähdekoodin ohjelmistoissa joita usein suuremmat yritykset hankkivat haltuunsa helpommin ja pyrkivät yksin määräämään kaiken. Taiteessa (elokuvat, musiikki) tekijät tietenkin haluavat että heidän teoksistaan pääsee nauttimaan useampi. Mutta mahdollistaakseen sen suuret yritykset jälleen kerran pyrkivät hankkimaan kaikki oikeudet teoksiin ja vahtimaan niiden käyttöä, taiteilijan omalla suostumuksella. Ne jotka haluaa että tuotoksia saa vapaasti hyödyntää voivat lisenssoida miten haluavat ne. Olkoot vaikka sitten CC-lisenssillä joka pyrkii jakamiseen ja jopa niiden hyödyntämiseen muissa tuotoksissa, silti säilyttäen tekijän nimen.

Suuret yritykset pyrkivät puolustamaan omaa markkina-asemaansa. Ensin paikallisia markkinoita, sitten koko maan markkinoita kunnes kansainvälisesti vielä eri maiden markkinoita. Lopputuloksena on että erilaiset kulttuurit ja muut osatekijät alkavat katoamaan ja suuret yritykset alkavat hallitsemaan ajatuksia, tekoja ja lopulta jopa lakien valmisteluja joilla turvataan vain heidän asiansa.

Yksinkertaisesti sanottuna raha puhuu ja sitä totellaan. Ja sitä vastaan pääsee taistelemaan vain kun ruvetaan kasvattamaan tulevia jälkipolvia että he ottavat muut huomioon ja yhteinen etu menee ohitse suurten yrityksien edun ja jokaista yksilöä puolustetaan.

Oletetaan että kuluttajat, tai ainakin valtaosa heistä on valmiita maksamaan ”kohtuullisen” summan musiikista/elokuvista, niin mikä on tämä kohtuullinen summa?

Miksi omakustanteet maksaa 5e/levy ja Anna Abreu 19.90e/levy? Mikä on kullekin kohtuullista? Miksi levy-yhtiöiden tulojen pitäisi kasvaa jopa laman tai taantumankin aikana?

Itselläni ei taida piraattilevyjä olla, eikä waretettuja. Tosin eipä niillä alkuperäisilläkään ole mitään arvoa. Jos hukkaan levyn, niin minulla ei ole käyttöoikeutta ostamaani musiikkin. Eli mitä ostin sitten kun ostin CD:n?

Kuluttajien ahneus on suoraan verrannollinen yritysten ahneuteen, vai laskiko levyjen hinta kun siirryttiin vinyylistä cd-levyihin

Tekijänoikeuksista pitäisi tehdä tekijöidensä oikeuksia niin tämä koko hullunmylly saataisiin loppumaan. Nythän tekijänoikeudet 99% omistaa amerikkalaiset vakuutusyhtiöt erilaisten osakeomistustensa kautta eri yrityksissä.

>Tekijänoikeuksista pitäisi tehdä tekijöidensä
>oikeuksia niin tämä koko hullunmylly saataisiin
>loppumaan.

Ja senkö jälkeen piratismin jostain taikaiskusta loppuisi?

Raips vaitinko missaan, etta e-kirjaan ei pitaisi olla mitaan oikeutta? Sanoin vain, etta tietoa _ei_ voi mielestani omistaa ikuisesti kuten fyysista objektia. Tama tarkoittaa siis sita, etta jos ostan veneen, niin tata ei voi kukaan varastaa minulta koskaan, mutta luomaani musiikkia pitaisi voida soittaa vapaasti tietyn ajan kuluttua.

Raips ei millaan pahalla, mutta voisit kirjoittaa saman asian mita sanot huomattavasti lyhyemmin. Tasta syysta en jaksanut lukea loppuun…

On aika hassua aina lukea, kuinka tekijänoikeuksia puolustetaan toisen työnä ja kuinka se on aina pois siltä tekijältä, jos se tästä työstä ei saa korvausta – vaikka joku sitä käyttäisikin.

Entäpä jos se työ ei vain ole maksamisen arvoista, mutta ilmaiseksi sen hinta on sopiva. Turha siinä on vikistä, että nyt multa on varastettu näin ja näin paljon rahaa.

Mitäpä jos nämä omistushaluiset tekijät jättäisivät tekemästä sen työnsä, kun niin kovin pelottaa, että joku sitä käyttää? Loppuisiko maailmasta musiikki tai elokuvat? Minä olen ihan valmis kokeilemaan.

Lisäksi minusta on vähintäänkin kyseenalaista, että joku kehtaa väittää jotain biisiä ”omakseen”. Ei näin tarvi olla. Minusta tällainen ”omistaja” vihellelköön biisiään hiljaa yksin saunassa, jos pelottaa että joku sen varastaa.

Jos biisisi vihellät mulle ja minä teen siitä paremman version ja heitän keikkaa paremmin kuin alkuperäinen tekijä, niin mitä siinä käydä itkemään. Ihmiskunta siitä hyötyy saamalla parhaan esityksen.

Ihan turhaa omistushaluista itkemistä tuollainen tekijänoikeus kuppaaminen!

eetu: ”Tama tarkoittaa siis sita, etta jos ostan veneen, niin tata ei voi kukaan varastaa minulta koskaan, mutta luomaani musiikkia pitaisi voida soittaa vapaasti tietyn ajan kuluttua.”

Otatko huomioon että tekijänoikeuslaki Suomessa ottaa huomioon saataville tuodut teokset ja niitä käsitellään tietyllä tavoin laissa mm. kuluttajan oikeuksien suhteen kopioida teos omaan yksityiseen käyttöön tai perheelle/lähimmille ystäville jos on laillisesti siihen alkuperäiseen kappaleeseen hankittu oikeudet?

Jos tekijä kirjoittaa kirjan, hänellä on kaikki oikeudet (yrittää) sopia kustantajan kanssa jos haluaa että kirjan ensipainos on vain 10 000kpl. Tämän jälkeen kun kirja on myyty kuluttajalle, ei kustantaja, kirjailija tai kukaan muu enää voi evätä jälleenmyyntiä (antikvariaattimyyntiä). Mutta kenelläkään ostajalla ei ole oikeutta kuitenkaan kopioida kirjaa ja alkaa sitä jakamaan muille.

Musiikin ja elokuvien suhteen kuluttajalla on oikeus murtaa salaus tai muuttaa niiden muotoa jotta hän saa nähtäville ja kuultaville teoksen. Hän saa valmistaa sopivan määrän kopioita itselleen, perheelleen tai lähimmille ystävilleen niin kauan kuin alkuperäinen kappale on omistuksessa. Kopiontitehtävän voi järjestää tehtäväksi jollekkin kolmannelle osapuolelle. Esim voit ostaa DVD-elokuvan ja pyytää parasta ystävääsi rippaamaan sen sinulle iPodiin ja tehdä siitä kopion hänelle myös. Hän ei saa kopioida tai luovuttaa sitä kopiota kenellekkään muulle. Ja jos alkuperäinen tuhoutuu, täytyy kaikki kopiot tuhota.

Musiikin, elokuvien ym taiteen osalta asia on aina ongelmallinen koska ihminen ottaa helposti mallia. Kappale jää mieleen soimaan, jokin kohtaus jää muistiin ym. Minun mielestäni suoja-aikaa pitäisi muuttaa sopivammaksi. Itse en pidä mitenkään järkevänä sitä että joku muusikko saa rahastaa loppuikänsä jollain kappaleella jonka on kerran luonut. Hehän hidastavat myös kehitystä omalla tavalla. Mutta se ei tarkoita että heidän tekemänsä työnsä pitäisi olla heti käytettävissä vapaasti kun se tulee julkisuuteen ja muiden kopiotavissa, jaettavissa ym.

Tällä hetkellähän joku 70+ vuoden kestoinen suoja-aika on jotenkin epälooginen ainakin minulle. Ymmärtäisin 20 vuoden olevan maksimiajan. Mutta se on hyvin hankalaa oikeastaan katsoa sopivaa kestoaikaa. 10 vuotta on sellainen että kun seuraava vuosikymmen on mennyttä niin tulee taas muotiin soittaa sen ajan musiikkia. Esim nyt moni tykkää kuunnella 90-luvun musiikkia. Mutta silti on listahittejä vieläkin jostain 70-80 -luvuilta. Pitäisikö olla rajoituksena vaikka että heti kun bändi hajoaa niin musiikki vapautuu?

Nykyisiä tekijänoikeuksien suoja-aikoja on korotettu sitä mukaan kun Disneyn, Abban, Elviksen, Muumien jne teokset ovat muuttumassa public domainiksi. Todella suuria rahasummia saavutetaan noiden muutaman teoksilla. Kun esim Kippari-Kalle vapautui niin en ole nähnyt sitä käytettävän eri paikoissa. Joten onko jokin elinikäinen rahastus nyt järkevää? Mielestäni ei. Miksi jonkun jälkipolven pitäisi saada rahastaa sillä mitä joku kuollut teki eläessään?

Nämä ovat ongelmallisia asioita jotka eivät oikein minun logiikalla oikein päde ja niitä on vielä juuri suuret yritykset olleet ajamassa läpi. Mitä tapahtuisi jos Aku Ankka, Mikki Hiiri, Roope-Setä, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ym Disneyn hahmot vapautuisivat? Mitä kävisi Aku-Ankka -lehdelle joka on vieläkin Suomen myydyin lehti. Disney on suuri ja heidän hahmonsa on mukavia mutta aikansa kutakin. Disney tekee edelleen uusia tarinoita, elokuvia ym. Joilla se voi hankkia rahansa. Ylläpitää Disney Worldia ym. En usko että moni taho olisi valmis rakentamaan vastaavanlaisia huvipuistoja kun on jo kaksi. Kiinalaiset nyt tietenkin innostuisivat mutta…

Mielestäni jos tekijöille saadaan maksettua kunnolla, tämän tarkoittaessa siis myös sitä että tekijöiden työtä arvostetaan ja heidän teoksiaan ei piraatit lataile kotona kun P2P-verkoista ne saa helposti, eli asenne muutos tulee nuorille sukupolville. Niin suoja-aika voitaisiin pudottaa melkoisen matalalle nykyisestä.

Nyt teen vertauksen joka ei oikeastaan toimi tässä tapauksessa koska kyseessä ei ole taide… Jos minä osallistuisin moottoritien tai kerrostalon rakentamiseen, minusta olisi melkoisen naurettavaa jos minulla olisi oikeus saada tietty provikka siitä minun työpanoksestani loppuikäni ja lapsillani vielä minun kuolemani jälkeen… Sanotaan vaikka että jos työmaalla työskentelee 200 henkeä (kirvesmiehiä, ajoneuvonkuljettajia, räjäytyseksperttejä, putkimiehiä, sähkömiehiä) ja niiden lisäksi kaikki aliurakoitsijat, arkkitehdit… ja sitten jaettaisiin vuokratulojen verotukset ym kaikkien tekijöiden kesken joka kuukausi niin…

Sama ongelma on myös mielestäni patenteissa. Patentin idea oli alunperin että yhteiskunta antaa keksijälle etuoikeuden kaupallistaa keksintönsä. Nyt joku 25 vuotta (vai mitä patentille myönnetty aika onkaan) on melkoisen naurettava. Katsotaan vaikka Nokian toimia. Yritys hidastaa matkapuhelinten kehittymistä ja käyttöönottoa. Aivan kuten Intel rahastaa AMD:ta ym. Vapautettaisiin vanhaa tekniikkaa käyttöön ja annetaan kehittää uusia vähäksi aikaa. Joku x86 arkkitehtuuri on jo niin tunnettu että…

Moraalinen näkökulma tulee usein järjestelmän kannattajien kommenteissa esiin, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Kaikki varmaan ovat sitä mieltä, että tekijöillä on oikeus saada korvaus työstään jne? Kannattaa myös muistaa lukemattomat tapaukset nettilataamiseen liittyen, jolloin ei aikuisten oikeastikaan kukaan menetä mitään. Latauksen moraalisen oikeutuksen tietääkin vain lataaja itse, eikä siitä oikein voi edes sivullinen tuomita.

Ongelmaksi tässä tulee se, ettei yksityistä kopiointia voi mitenkään järkevästi valvoa, jolloin lainsäädännöllä ei ole mitään väliä. Siksi lainsäädäntöön on myös ihan turha panostaa ja hankkia jotain ihmisten elämiä pilaavia pelotteluesimerkkejä jollain täysin epäoikeudenmukaisilla rangaistuksilla. Se taktiikka ei ole toiminut tähänkään asti. Ainoa mitä voidaan tehdä on, että lakien sijaan panostusta pitäisi lisätä tuonne moraaliselle puolelle. Tärkeintä on huolehtia siitä, että ihmiset ymmärtävät tekijöiden tarvitsevan rahaa, eikä luoda vastakkainasettelua tekijöiden ja kuluttajien välille nykymalliin.

Sitä paitsi tutkimuksethan puoltavat sitä, ettei yksityinen kopiointi ole vähentänyt kulttuurialojen saamia tuloja. Levy-yhtiöt ovat hävinneet, mutta itse tekijät ovat voittaneet. Musiikkialalla muutos on siis tulonjako. Elokuva- ja pelialat ovat olleet kasvussa. Suurin osa tekijänoikeuslaista on teollisuuden lobbaamaa ja tukee nimen omaan teollisuuden etuja. Tekijöiden oikeudet ovatkin jääneet lähinnä vain seurauksen rooliin teollisuuden oikeuksista.

Jos jollain on jäänyt epäselväksi pitkät suoja-ajat, niin pointtihan on rajoittaa public-domainia. Meillä on olemassa paljon teoksia, joille kukaan ei taatusti ole laskenut sijoitukselleen voittoja yli viiden vuoden päähän, mutta niillä pyritään rahastamaan vielä sadankin vuoden päästä. Pointti on se, että jos maailmassa ei ole mitään ilmaista, niin ihmiset maksavat herkemmin uudesta. Kyseessä on tietysti keinotekoinen markkinoiden luominen, eikä ole ihme jos nykyisellä vapaan maailman mallilla teoksilla on ylituotantoa, eivätkä kaikki ole kannattavia. Toisaalta se kuuluu normaaliin bisnekseen, että kaikki ei välttämättä kannata ja firmoja menee nurin ja uusia syntyy.

Mikko K / Piraattipuolue

Veikko: ”Mitäpä jos nämä omistushaluiset tekijät jättäisivät tekemästä sen työnsä, kun niin kovin pelottaa, että joku sitä käyttää? Loppuisiko maailmasta musiikki tai elokuvat? Minä olen ihan valmis kokeilemaan.”

Haluat varmaan palkkasi tekemästäsi työstä eikö vain? Kerro miksi vaikka jonkun säveltäjän ei pitäisi saada palkkaa tekemästään työstä josta pitää? Pitäisikö hänen vain ilmaiseksi tarjota kaikki koska kerran nauttii siitä?

Samainen kysymys on muuten tällä hetkellä menossa Suomen Kansallisoopperassa missä johtajat eivät halua maksaa ylityöstä työntekijöille (mm. tanssijoille) eivätkä oikeastaan haluaisi maksaa edes sitä säälittävän pientä palkkaa mitä nyt maksavat koska tanssijoiden pitäisi luovuttaa tekemänsä työ ilmaiseksi silkasta rakkaudesta työhönsä.
Jokaiselle täytyy maksaa hänen antamastaan työpanoksesta. Työaikalaki on melkoisen hyvä alue mistä kannattaa alkaa lukemaan. Voit vaikka kysyä itseltäsi sitä että olisiko sinusta mukavaa että työnantaja ei maksaisi sinulle palkkaa siitä että mitä sinä teet työksesi vaan sinun pitäisi antaa aikasi ilmaiseksi muille eikä pelätä että muut varastaisivat sinun aikasi ilman että maksavat sinulle siitä?

Mitä mieltä olet ideasta että kaikki musiikki, elokuvat… taide ylipäätänsä pitäisi olla täysin rajoittamattomasti käytössä kaikille välittämättä siitä kuka on sen tehnyt ja koska. Mitä tehdään muusikoille, säveltäjille, ohjaajille, kuvaajille, valokuvaajille, leikkaajille, äänittäjille, sanottajille, maskeeraajille, näyttelijöille, valaistusmiehille, tuottajille, insinööreille, IT-ylläpitäjille jne… Mikään musiikki, elokuva ym ei ilmaiseksi muodostu. Joku joutuu aina käyttämään omaa aikaansa opiskelemiseen ja kehittääkseen omia taitojaan. Elokuva ei synny puolessa toista tunnissa yhdeltä mieheltä ja parilta näyttellijältä vapaa-aikanaan. Musiikki ei ole mitään sellaista että kuka tahansa istuu siihen tietokoneen ääreen ja painaa REC nappia ja soittaa.

Täytyisikö kaikki taide pitää vain harrastuksena niin että jokainen taiteentekijä tekisi jotain muuta työtä pääsääntöisesti jolla elättää itsensä ja sitten vapaa-aikanaan osallistuu elokuvien ja musiikin tekemiseen ja jakaa sen kaiken sitten ilmaiseksi kaikille silkasta rakkaudesta siihen?

Ihmisten yhteiskunnat perustuvat siihen että kun joku saa jotain, niin siitä annetaan jotain korvaukseksi takaisin. Sitä varten meillä on vielä sana ”lahja”. Esim Suomessa yhteiskunta maksaa opiskelut, mutta korvaukseksi siitä että saat jatkossa parempaa palkkaa ym, maksat veroja. Maksat veroista sitä yhteiskuntaa missä elät. Saat tietyt mukavuudet tiettyjä maksuja vastaan.

Mikko: ”Moraalinen näkökulma tulee usein järjestelmän kannattajien kommenteissa esiin, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä.”

Poistetaan tekijänoikeuksista keskusteltaessa moraali niin voidaan vääntää vaikka millaista valhetta. Sama asia pätee melkein mihin tahansa asiaan.

”Kannattaa myös muistaa lukemattomat tapaukset nettilataamiseen liittyen, jolloin ei aikuisten oikeastikaan kukaan menetä mitään.”

Näin voi vain väittää kun ei ole moraalia eikä laajaa käsitystä koko yhteiskunnan toiminnasta.

Piraatithan lataavat musiikkia, elokuvia, pelejä ym tekijänoikeudenalaista materiaalia johon heillä ei ole oikeuksia vain pelkästään täyttääkseen tyhjää tilaa kiintolevyllään. Heillähän ei ole mitään tarkoitusta katsoa niitä elokuvia, kuunnella sitä musiikkia ja pelata niitä pelejä…. vain ja ainoastaan silloin jos he haluavat saada kiintolevylleen muuta täytettä kuin esim luoda sattumanvaraista täytettä /dev/random:sta luotuna dd:llä niin voidaan sanoa että kukaan ei menetä yhtään mitään.

”En minä olisi sitä elokuvaa muutenkaan ostanut kun mielipiteeni on oli sen katsomisen jälkeen että se on ihan *****”.

”En minä olisi sitä musiikkia muutenkaan ostanut kun en enää jaksanut kuunnella sitä viikon jälkeen….”

”En minä sitä peliä olisi muutenkaan ostanut kun kyllästyin siihen jo puolessa välissä/en aio pelata sitä uudestaan….”

”Sitä paitsi tutkimuksethan puoltavat sitä, ettei yksityinen kopiointi ole vähentänyt kulttuurialojen saamia tuloja.”

Aijaa… eihän se asiakaspiiri joka koostuu yksityisistä ihmisistä ole kuin murto-osa siitä todellisesta asiakaspiiristä jotka käyttävät niitä teoksia kaupallisesti…

”Jos jollain on jäänyt epäselväksi pitkät suoja-ajat, niin pointtihan on rajoittaa public-domainia.”

Ei idea ole rajoittaa public domainia. Vaan suurien yrityksien täytyy taata oma toiminta koska eivät pysty rakentamaan uusia tulonlähteitä niin nopeasti kun kulut ovat suuret ja voiton maksimointi on tärkeintä.

”Toisaalta se kuuluu normaaliin bisnekseen, että kaikki ei välttämättä kannata ja firmoja menee nurin ja uusia syntyy.”

Se kuuluu nykyiseen vääristyneeseen tapaan harjoittaa liiketoimintaa ja perustella sitä mukamas että se olisi kapitalismia. Aivan samalla tavalla moraalitonta jota sitten puolustellaan kun kyseessä onkin oma napa mitä pitää tuijottaa että saadaan muiden tekemä työ ilman korvausta omaan käyttöön (kun eihän sitä muutenkaan hankittaisi kun ei sitä käytettäisi).

Esim kapitalismiin kuului että mitään tuotetta ei myydä tappiolla. Jokaisen tuotteen täytyy ylläpitää itse itsensä markkinoilla, jos se ei ei pysty rahoittamaan itseään, vedetään tuote pois markkinoilta. Varoja ei siirretä muiden tuotteiden (A, B, F, G) myynnistä saavutetuilla tuloilla ja niillä kustanneta toisten tuotteiden (C, D, E) menoja. Alkupääoma hankitaan ja maksetaan pois ja sen jälkeen täytyy pysyä omillaan pystyssä. Heti kun aletaan tekohengittämään tappiolla tai nollakatteella jotain yritystä/tuotetta niin vääristetään rehellistä kilpailua mihin koko kapitalismi perustuu, mutta mitä ei ole olemassakaan.

”Tekijöiden oikeudet ovatkin jääneet lähinnä vain seurauksen rooliin teollisuuden oikeuksista.”

*Kop kop kop* Ai… moraali taas siellä kolkuttaa, no ei kannata avata ovea koska sillä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa…. Menkööt muualle… kenekään ei tarvitse saada korvausta yhtään mistään… musiikin, elokuvien, pelien ym yksityinen laajamittainen jakeleminen ei ole keneltäkään pois..

Mikko: ”Ongelmaksi tässä tulee se, ettei yksityistä kopiointia voi mitenkään järkevästi valvoa, jolloin lainsäädännöllä ei ole mitään väliä.”

Ongelmaksi tässä tulee se, ettei murhien tapahtumista voi mitenkään järkevästi valvoa ja ehkäistä, jolloin lainsäädännöllä ei ole mitään väliä.

Ongelmaksi tässä tulee se, ettei pahoinpitelyjä voi mitenkään järkevästi valvoa ja ehkäistä, jolloin lainsäädännöllä ei ole mitään väliä.

Ongelmaksi tässä tulee se, ettei koulukiusaamista voi mitenkään järkevästi valvoa ja ehkäistä, jolloin säännöillä ei ole mitään väliä.

”Moraalinen näkökulma tulee usein järjestelmän kannattajien kommenteissa esiin, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä.”

”Ainoa mitä voidaan tehdä on, että lakien sijaan panostusta pitäisi lisätä tuonne moraaliselle puolelle.”

Eli moraalilla ei ole väliä mutta siihen pitäisi panostaa… Loogista. Mitä jos panostettaisiin siihen moraaliin ihan alunperinkin ja lopettaisiin se tekijöiden oikeuksien polkeminen sekä suurten yrityksien että piraattien toimesta? Ai niin… moraalihan ei päde tälläisissä asioissa. Aivan kuten ei logiikkakaan että toisen tekemästä työstä pitäisi mitään korvausta antaa koska moraalia ei ole…

”Pointti on se, että jos maailmassa ei ole mitään ilmaista, niin ihmiset maksavat herkemmin uudesta.”

Jos kaikki olisi ilmaista, niin ihmiset eivät maksaisi uudesta…. Jos saa sen mitä haluaa ilmaiseksi, niin ei siitä haluta maksaa. Kukaan järkevä ihminen ei hanki mitään sellaista mitä ei tarvitse tai halua.

Minä en ainakaan maksa mitään mistään immateriasta, joka on tuotettu mediateollisuuden tai muiden instanssien toimesta. Eläkkeellä olevana ei todellakaan ole varaa maksaa!
Saa mediateollisuus myydä mainoksia!

Raipsin vertaukset ovat suorastaan säälittäviä.

”Ongelmaksi tässä tulee se, ettei murhien tapahtumista voi mitenkään järkevästi valvoa ja ehkäistä, jolloin lainsäädännöllä ei ole mitään väliä.”

Ensinnäkin lisäsit tuonne sanan ”ehkäistä”, jota minun lauseessani ei ollut ja se muuttaa koko merkityksen. Murhissa ja pahoinpitelyssä rangaistukset tuntuvat nimen omaan ehkäisevän niitä. Koulukiusaamisessa ja yksityisessä kopioinnissa eivät.

Tekijän oikeus kontrolloida kaikkea kopiointia on historiallinen jäänne ajoilta, jolloin kopiokoneet maksoivat hunajaa ja olivat erittäin harvinaisia, jolloin kohtalaisen tehokas valvonta oli mahdollista. Ennen netin leviämistä yksityinen kopiointi omaan käyttöön oli ihan ok, sitä ei suostuttu tekijänoikeuslobbyn vaatimuksista kieltämään. Se on itse asiassa sallittua vieläkin muista lähteistä kuin netistä. Kaupallisia toimijoita sen sijaan on edelleen suhteellisen vähän, joten niiden valvonta on sen takia mahdollista. Jätettäköön siis tekijöille mahdollisuus rajoittaa kaupallista kopiointia.

Nykyään suomessa on ainakin 15 miljoonaa kopiokonetta (lähes kaikilla on ainakin pari seuraavista: kännykkä, pöytäkone, läppäri, duunikone, mp3-soitin, tulostin). Lisäksi kopiointi tapahtuu vahvasti yksityisyyteen liitettävillä laitteilla ja alueilla (tietokone + koti). Valvonta menee aika hankalaksi, jolloin kiinnijäämisriski laskee lähelle nollaa ja tällöin lainsäädännöllä ei tosiaan ole juurikaan väliä.

”Eli moraalilla ei ole väliä mutta siihen pitäisi panostaa… Loogista.”

No kello oli 20 vaille 3 yöllä, mutta tarkoitin sitä, ettei moraalia pidä käyttää aseena lakien kiristämiseen, koska niillä ei ole todistetusti merkitystä.

”*Kop kop kop* Ai… moraali taas siellä kolkuttaa, no ei kannata avata ovea koska sillä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa…. Menkööt muualle… kenekään ei tarvitse saada korvausta yhtään mistään… musiikin, elokuvien, pelien ym yksityinen laajamittainen jakeleminen ei ole keneltäkään pois..”

Ilmeisesti sinuakin ”hieman” väsyttää?

Jos nyt spekuloidaan vaikka mitä tapahtuisi, jos tekijänoikeuksilla heitettäisiin lähes täysin vesilintua. No viihdeteollisuuden rahavirrat osoittavat hyvin vahvasti nykyään jenkkilän suuntaan. Jos kävisi nyt pahin mahdollinen ja raipsin pelkäämä ”kukaan ei osta mitään” toteutuisi, niin rahat säästyisivät, jolloin suomalaisen ostovoima kasvaa. Tämä ostovoiman kasvu voitaisiin sitten osittain verottaa ja siirtää suomalaiseen tuotantoon kasvattaen kotimaisten tekijöiden tuloja. Eli pahin mahdollinen siis parantaisi suomalaisen tekijän asemaa, koska valtiot ovat kautta aikojen halunneet tukea kotimaista kulttuuria.

Tosin piraattipuolue ei tähän usko, vaan siihen että kaikki toimisi pitkälti aivan kuten ennenkin. Kannattaa muistaa, että kopiointi on jo nyt arkipäivää, ja nytkin tehdään silti teoksia.

Ja se, että raips kuvittelee kaikkien netistä kopioivien ihmisten olevan yksittäinen ryhmä, niin kannattaa korjata virheellinen käsityksensä lukemalla seuraava:
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/10/ihmisryhmat-tiedostonjaossa/

Raipsilla on tietty juju, mutta hän näyttää kokonaan jatkuvasti unohtavan lauseiden ytimet ja kehittävän sitten sinne omansa.

”Mikko: “Moraalinen näkökulma tulee usein järjestelmän kannattajien kommenteissa esiin, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä.”

Poistetaan tekijänoikeuksista keskusteltaessa moraali niin voidaan vääntää vaikka millaista valhetta. Sama asia pätee melkein mihin tahansa asiaan.”

Tässä ei ollut kysymyksessä moraalin poistaminen tekijänoikeuksista, vaan objektiivisesta keskustelusta tekijänoikeuksista. Kansanedustajien ja ministereidenkin tulisi lakeja säätäessään unohtaa se oma lehmänsä, mutta näin harvemmin on.

Se miksi minä olen tekijänoikeusjärjestöjä ja levy-yhtiöitä vastaan on se, että ne pelaavat lähes aina samaan pussiin, eli maksimoidakseen levy-yhtiön voitot. Kuinka monessa Teoston hallituksessa on ollut joku henkilö, joka on kyllä sanoittaja/säveltäjä/muuta, mutta on ollut ennen Teostoa töissä jossain levy-yhtiössä ja en tarkoita tekemässä musiikkia, vaan johtoryhmän tehtävissä? Melkein jokaisessa, vaikka tätähän ollaan aina puolustettu ammattiosaamisella, vaikka hyvin taustalla näkee, että kyseessä on vain levy-yhtiöiden edustaja.

Toinen syy miksi vastusta RIAA:ta ja vastaavia on rangaistukset. Murhasta saa Suomessa 25 vuotta vankeutta maksimissaan (mutta todella usein armahdus tapahtuu siinä 12 vuoden jälkeen) ja korkeintaan muutama sata tuhatta euroa korvauksia. Piratismista saa tulevaisuudessa Suomessakin jopa kymmeniä miljoonia euroja korvauksia ja mahdollisesti myös kakkua ihan kiitettävästi. Hyvä jos perus duunari saa 10 vuodessa kerättyä sen yhdenkin miljoonan kasaan, jollei asu missään, syö mitään tai käytä mihinkään rahaa, mutta sitten pirastismista annetaan rangaistus, jota rangaistava ei millään pysty ikinä maksamaan ja se tulee koko hänen loppu elämänsä olemaan taakkana. Murhasta jää todella ikävä rikosrekisteri, mutta se ei ole koko loppu elämää haittaava rangaistus. Eikös toisen ihmisen hengen vieminen pitänyt olla se kaikkein pahin rikos, jonka voi tehdä? Niinkuin Raips jo sanoi ”Se kuuluu nykyiseen vääristyneeseen tapaan harjoittaa liiketoimintaa ja perustella sitä mukamas että se olisi kapitalismia”, eli raha ratkaisee, musiikin tekijällä ei ole rahaa palkata kallista ministeriä ajamaan hänen oikeuksiaan, mutta levy-yhtiöllä on. Jos jaan levyä 10 000 kertaa netissä (joka on oikeasti valtava määrä latauksia) ja sen hinta kaupassa on 9,90€, niin rahallisesti levy-yhtiön on ehkä menettänyt 99 000€ ja tähän lisätään perus korvaukset varkaudesta niin aletaan olemaan siinä 100 000 eurossa, miten levy-yhtiöt saavat samalla laskutoimituksella miljoonia euroja?

Ja Raips, niinkuin sanoit, niin suoja-ajat menevät yli hilseen, jopa sinunlaiseltasi tekijänoikeusasioiden veteraanilta. Ei se suoja-aika tarkoita yhtään mitään sille artistille, koska suoja-aika lähtee rullaamaan vasta kun artisti on mennyt manan majoille, polkaissut tyhjää, heittä pyyhkeen kehästä, kuollut. No sittenhän, kun tämä pointti ollaan esille tuotu, niin kokenut tekijänoikeus expertti (yllättäen hän kuuluu RIAA:han, Teostoon, Gramexiin, EMIin ja BMG;hen) sanoo, että suoja-aika suojaakin artistin lähiomaisten oikeuksia artistin teokseen. HALOO! Mitä se artistin lapsi tekee sillä oikeudellaan siihen musiikki kappaleeseen, kun hän ei ole koskaan soittanut mitään ja höän on ammatiltaan lääkäri? Ei mitään. Mitäs levy-yhtiö tekee suoja-ajalla? Pari kymmäntä tribuutti-levyä, muutaman ”The best of”-kokoelmaa, kuorotytöt laulavat artisti X:ää jne. Eli ainoa, joka hyötyy oikeasti suoja-ajasta on levy-yhtiö.

Ainiin! Nyt kun tuli mieleeni. Paljonko korvausrahoista, jotka piraatti maksaa, artisti saa ja paljonko levy-yhtiö? Mitä minä ainakin uskon, niin ei yhtään mitään ja levy-yhtiö saa kaikki ne miljoonat. Oikeudenmukaista?

Mikko: ”Ensinnäkin lisäsit tuonne sanan “ehkäistä”, jota minun lauseessani ei ollut ja se muuttaa koko merkityksen. Murhissa ja pahoinpitelyssä rangaistukset tuntuvat nimen omaan ehkäisevän niitä. Koulukiusaamisessa ja yksityisessä kopioinnissa eivät.”

Oli pakko lisätä koska mieti mitä tarkoittaa ”valvoa murhaamista”? Ihan kuin kyseessä olisi joku viranomainen jonka tehtävä on valvoa murhaamisen tapahtuma… Suomessa käytettävän lainsäädännön idea on luoda säännöt joita sitten voidaan tapauskohtaisesti moraalin ja logiikan mukaisesti soveltaa.

”Ennen netin leviämistä yksityinen kopiointi omaan käyttöön oli ihan ok, sitä ei suostuttu tekijänoikeuslobbyn vaatimuksista kieltämään. Se on itse asiassa sallittua vieläkin muista lähteistä kuin netistä.”

Saat sinä sen edelleen Internetin kauttakin kopioida. Saat antaa levyn kopioimisen yksityiskäyttöön jollekkin kolmannelle osapuolelle suoritettavaksi joka voi sen jälkeen sinulle oikeutetusti tehdyn kopioin välittää Internetin välityksellä. Ja se on edelleenkin laitonta kopioida mm. musiikkilevy kopiosta joka on tehty jostain alkuperäisestä kappaleesta. Laki on selkeä, looginen ja moraalisesti melkoisen oikein kopiointioikeuksien osalta. Kyseessä on vain piraattien oma laiskuus ja tietämättömyys mitä laki oikeastaan sanoo. Kannattaa lukea koko tekijänoikeuslaki ym lait joita tarvitaan. Yksittäiset pykälät ja momentit tekijänoikeuslaista eivät vielä riitä.

”Lisäksi kopiointi tapahtuu vahvasti yksityisyyteen liitettävillä laitteilla ja alueilla (tietokone + koti). Valvonta menee aika hankalaksi, jolloin kiinnijäämisriski laskee lähelle nollaa ja tällöin lainsäädännöllä ei tosiaan ole juurikaan väliä.”

Jokaisella on oikeus kopioida musiikkilevy tai eism DVD-elokuva yksityiseenkäyttöön jotta saa sen kuultavaksi ja nähtäväksi. Saat murtaa DVD:n CSS-salauksen jotta saat vaikka kyseisen elokuvan iPodiisi nähtäville. Saat luoda DVD-elokuvasta muutaman kappaleen joita saat ottaa käyttöön vaikka mökillä, autossa tai antaa käyttöön perheellesi tai sinun lähimmille ystäville. Kopiosta ei vain saa tehdä toista kopiota eikä sitä saa jakaa muille. Yksityinen kopiointi on täysin laillista niin kauan kuin se tapahtuu moraalisesti laintarkoittamin keinoin eikä esim tapahtumalla yritetä halventaa lakia.

”No viihdeteollisuuden rahavirrat osoittavat hyvin vahvasti nykyään jenkkilän suuntaan.”

Kuten monen suuren yrityksen rahavirrat johtavat muualle, pienentävät työllistymistä ja poistavat mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja kaikkea muuta.
Globalisaatiosta ei ole useinkaan mitään hyötyä pitkällä aikatähtäimellä. Sitä tahtoo ne jotka haluaa rahaa ja kun lopulta kaikki on kuin monopolipeliä jota pelaa 0.1% maailman väestöstä hallitessa yli 90% maailman varallisuudesta niin siinä ei voi edes itkeä kun sekin maksaisi.

”Tämä ostovoiman kasvu voitaisiin sitten osittain verottaa ja siirtää suomalaiseen tuotantoon kasvattaen kotimaisten tekijöiden tuloja. Eli pahin mahdollinen siis parantaisi suomalaisen tekijän asemaa, koska valtiot ovat kautta aikojen halunneet tukea kotimaista kulttuuria.”

Mitä jos kuluttajat alkaisivat tukemaan sitten niitä kotimaisia tekijöitä muutenkin eikä tukea ulkomaalaisia? Joissain maissa otetaan suoraan lait käyttöön että estetään yrityksien kautta valuutan valuminen ulkomaille ja estetään ulkomaalaisia hankkimasta kriittisiä luonnonrikkauksia, palveluja ym omasta maasta. Suomessa tämä ei toimi kun olemme niin nojallaan Yhdysvaltoihin että meidän täytyy olla kuin he. Meidän täytyy kuunnella heidän musiikkia, katsoa heidän elokuviaan, pelata heidän pelejä ym. Yksinkertaisesti Suomessa ei väki osaa äänestää lompakollaan. Ja sitä ei todellakaan auta että sitten kun ei sieltä mitään hankita laillisesti niin hankitaan se laittomasti. Täytyisi olla kasvatettu kunnioittamaan kotimaista tuotantoa ja kotimaisuutta. Mutta sitä on aivan turha edes yrittää saada kenekään päähän kun kuitenkin halutaan saada kaikki sitten vaikka ilmaiseksi muualta ja väheksyä kotimaisuutta.

Eihän meillä ole edes omaa valtaa kunnolla kun se alkaa olemaan EU:ssa. Presidentin valta pienennetään ja siirretään ministereille joita ei kukaan kansalainen pääse äänestämään. Siinä vasta demokratiaa. Kaikki malli otetaan jostain Yhdysvalloista ja ihaillaan länsimaalaista tapaa olla ilman itsenäistä kotimaata. Jos olisi kunnon suomalainen niin sitä tukisi kotimaista tuotantoa ja sanoisi ”EI KIITOS” vaikka ilmaiseksi olisi tarjolla muun maalaisia. Meillä myydään yritykset ulkomaille ja tehdään kaikkea mikä vaan saisi meidän itsetunnon paremmaksi kun olemme niin pelkureita että meillä ei ole rohkeutta olla Suomalaisia.

”Ja se, että raips kuvittelee kaikkien netistä kopioivien ihmisten olevan yksittäinen ryhmä, niin kannattaa korjata virheellinen käsityksensä lukemalla seuraava:”

En minä kuvittele että on yksittäinen ”ryhmä”. Ajattelen asiaa vain loogisesti ja psykologian mukaan että millainen eläin on ihminen.
Sairaat ihmiset keräävät sellaisia asioita joilla eivät mitään tee. Esim säästetään jokainen sanomalehti, mainos, valmisruoka-paketti, muovikassi, vessapaperirullat ym. Niin että koko asunto on täynnä pelkästään tavaraa. Sitten on ihmisiä jotka eivät uskalla heittää pois tavaraa, joilla on vahva taipumus keräilyyn kuten ihmisellä on. Ja sitten on toista ääripäätä missä ihminen ei hanki yhtään mitään mitä ei välttämättömästi nimenomaan tarvitse ja selviä ilman. Mutta kellään terveellä ihmisellä ei ole taipumusta hankkia mitään mitä ei halua. Esim kukaan terve ihminen ei hanki elokuvaa jota ei aio katsoa. Hanki musiikkia jota ei aio kuunnella. Hanki peliä jota ei aio pelata.
Tälläiset ihmiset olisivat niitä jotka haluavat vain täyttää kiintolevynsä jollain oikealla ykkösillä ja nollilla koostuvilla eivätkä suostuisi täyttämään sitä vain /dev/random generaattorista tuotetulla bittimössöllä. Ei, ikävä kyllä sellaisia piraatteja ei ole jotka eivät voisi hankkia halvalla tai peräti ilmaiseksi kaikkea piratoisoimaansa tavaraa laillisesti. Kysymys on mm. fyysisestä/henkisestä laiskuudesta, välinpitämättömyydestä (moraalisesti, loogisesti jne) ja yksinkertaisesti ahneudesta.

Pohtija: ”Tässä ei ollut kysymyksessä moraalin poistaminen tekijänoikeuksista, vaan objektiivisesta keskustelusta tekijänoikeuksista. Kansanedustajien ja ministereidenkin tulisi lakeja säätäessään unohtaa se oma lehmänsä, mutta näin harvemmin on.”

Kansanedustajat eivät ole eri alojen asiantuntijoita. (Mielestäni jokaiselle kansanedustajalle pitäisi järjestää psykologinen testi joka pitäisi läpäistä ennen kuin voisi oikeastaan edes asettua ehdolle ja muutenkin rajoittaa kausien määrää putkeen, vaikka kahteen, yksi kausi ilman politiikassa mukana olemista ja uudelleen sisään). Ja ovat täten riippuvaisia eri alojen asiantuntijoista ja tutkijoista ym. Lait valmistellaan aivan muualla kuin jossain Internet-foorumeilla. Tätä varten jos haluaa vaikuttaa asioihin, täytyy alkaa lobbaamaan. Täytyy olla yhteydessä, täytyy keskustella ja vaikuttaa siellä missä lakeja valmistellaan. Tätä ei ikävä kyllä monikaan piraatti jaksa tekemään vaan mielummin hakeudutaan IRC-kanavalle tai jonnekkin foorumille valittamaan asioita ja sitten ladataan jostain P2P-palvelusta laittomasti materiaali kiroten yksinään ja nauraen omaa partaa.

Jo tälläisten asian suhteen mikään valtapolitiikka ei tule toimimaan kun päätökset tehdään jossain muualla kuin missä se kansa on. Esim Suomessa ei oikein hyvin mene kun vallassa on jo EU. Ja monelle tavalliselle suomalaiselle Eduskuntakin on jo niin kaukana että oikeasti voisi järjestää aikaa matkustaa helsinkiin tapaamaan omaa edustajaansa. Ne keillä raha on, myös kaiken vallan kerää itselleen.

”Murhasta saa Suomessa 25 vuotta vankeutta maksimissaan (mutta todella usein armahdus tapahtuu siinä 12 vuoden jälkeen)”

Elinkautinen tarkoittaa Suomessa elinkautista… käytäntö on että 12 vuotta istut jonka jälkeen sinulla on mahdollisuus päästä ulos, riippuen miten olet käyttäytynyt ym. Mutta se ei tarkoita että pääset automaattisesti sen jälkeen ulos vaan sinut ns. käsitellään uudelleen. Jos et pääse ulos niin seuraavan kerran mahdollisuus vapautua on kahden vuoden päästä. Vanki voi hyvinkin istua koko loppuelämänsä vankilassa.

Ja ikävä kyllä en voi omasta kokemuksesta sanoa, mutta vankila ei ole mikään hupipaikka oleskella täysihoidossa. Ne ovat oikeasti paljon pahempia paikkoja kuin esim 6kk palvelusaika puolustusvoimissa. Ja jos vähääkään muistaa omaa palveluskauttaan miten valtaosa reagoi… voi ymmärtää jotain. Ja vankilan tarkoitus on eristää liikkuminen ja oleskelu ja saada tuomittu ajattelemaan tekoaan. Mutta silti sopeuttaa tuomittu yhteiskuntaan että kun tuomio on istuttu niin hänellä on uusi mahdollisuus elää yhteiskunnassa. Tämä ei ikävä kyllä onnistu täysin koska monikaan ei enää luota tuomittuihin henkilöihin jolloin he ajautuvat paljon herkemmin takaisin kyseisiin tuttuihin piireihin joita ovat muodostaneet. Tämänkin takia on olemassa avovankiloita joissa ehkäistään eristäytymistä yhteiskunnasta.

”Piratismista saa tulevaisuudessa Suomessakin jopa kymmeniä miljoonia euroja korvauksia ja mahdollisesti myös kakkua ihan kiitettävästi. Hyvä jos perus duunari saa 10 vuodessa kerättyä sen yhdenkin miljoonan kasaan, jollei asu missään, syö mitään tai käytä mihinkään rahaa, mutta sitten pirastismista annetaan rangaistus, jota rangaistava ei millään pysty ikinä maksamaan ja se tulee koko hänen loppu elämänsä olemaan taakkana.”

Kyseinen asia on ongelmallinen Suomessa. Tälläkin hetkellä Suomessa on yli 10 000 velkavankeudessa asuvaa. Eli heillä on niin suuret korvaukset että jo heidän mahdolliset palkkansa ym eivät riitä maksamaan edes kuukausittaisia korkoja. Yhdysvalloissa on sellainen mukava asia kuin henkilökohtainen konkurssi. Eli kun katsotaan että kyseinen henkilö ei kykene maksamaan jotain tietyn ajan sisään, hän voi hakeutua henkilökohtaisesti konkurssiin ja kaikki velat mitätöidään ja hän voi aloittaa elämän uudelleen. Tietyistä syistä kuitenkin tuota voidaan käyttää hyvinkin väärin, mikä pitää aina tulkita tapauskohtaisesti.

Mielestäni kuitenkin moiset korvaussummat ovat melkoisen naurettavia ja niitä pitäisi saada muutettua. Ne kuitenkin perustuu ihan puhtaasti faktoihin ja laskelmiin joilla saadaan menetetyt tulot lasketttua. Jos yksi ihminen jakaa äänitelevyn 500 eri henkilölle niin sitä ei ikävä kyllä voi kieltää että se ei olisi 500 henkilöä jotka eivät olisi muutenkaan hankkinut sitä levyä. Muutenkin syyllinen joutuu korvaamaan kaikki tekemänsä vahingot, eivät vain mitä omalta osaltaan on tehnyt.

”Eikös toisen ihmisen hengen vieminen pitänyt olla se kaikkein pahin rikos, jonka voi tehdä?”

Mielestäni pahin rikos on talousrikos tai sota, joissa vaikutetaan useampaan ihmiseen kuin yhteen. Yksi murha ei ole yhtään mitään siihen että tuetaan jotain yritystä, maata, järjestöä ym joka aiheuttaa useamman ihmisen kuoleman. Olkoot se sitten vaikka kaupallinen yritys joka myy äidinmaitokorvikkeita tai viljaa kehitysmaihin tietäen niiden olevan saastuneita ja aiheuttaen satojen, tuhansien pikkulasten kuoleman tai sitten yritys joka valmistaa aseita tai henkilöt jotka pyrkivät ajamaan alas terveydenhuollon tasoa niin että saavat yksityiset järjestelmät joilla tienata rahaa. Mutta mikään näistä ei kuitenkaan tee murhasta mitään olematonta rikosta.

”HALOO! Mitä se artistin lapsi tekee sillä oikeudellaan siihen musiikki kappaleeseen, kun hän ei ole koskaan soittanut mitään ja höän on ammatiltaan lääkäri? Ei mitään. Mitäs levy-yhtiö tekee suoja-ajalla? Pari kymmäntä tribuutti-levyä, muutaman “The best of”-kokoelmaa, kuorotytöt laulavat artisti X:ää jne. Eli ainoa, joka hyötyy oikeasti suoja-ajasta on levy-yhtiö.”

Ei noissa olekkaan mitään järkeä, logiikkaa kyllä löytyy riittävästi että niiden avulla voidaan lobata päätökset. On nimittäin vaikeaa sanoa ”EI” tuollaiseen kun kyseessä on yritys joka suojelee silläkin hetkillä sitä haluavien artistien teoksia jotka omissa ahneuksissaan sitoutuu tuollaisiin tekijänoikeusyrityksiin, levy-yhtiöihin ym koska he haluavat päästä kuuluisaksi, kuultavaksi, rikkaaksi ja tekemään työkseen sitä mitä tekevätkään. Joten loogista on että levy-yhtiöt ym jotka mahdollistavat heidän markkinoinnin ja toiminnan, saavat oman osuutensa. Mutta mielestäni se kuitenkin on järjetöntä kun se on samanlaista kuin mylläri saisi kahden vuoden ajan palkkaa kun yhden sadon jauhoksi muutti.

”Paljonko korvausrahoista, jotka piraatti maksaa, artisti saa ja paljonko levy-yhtiö? Mitä minä ainakin uskon, niin ei yhtään mitään ja levy-yhtiö saa kaikki ne miljoonat. Oikeudenmukaista?”

Tätä olen kysellyt useita kertoja. Kenelle menee korvaussummat. Korvaussumma perustuu puhtaasti laskelmiin kappalemääristä ja keskimääräiseen hintaan. Mutta kun katsotaan koko levyn hinnan muodostumiseen johtava ketju, ei voida koskaan selvittää että esim mikä jälleenmyyjä olisi ollut se keneltä toinen olisi ostanut levyn. Digitaalisessa kopiossa joka on tehty CD-levystä ei ole tietoja että kuka joutuu maksamaan sen ostamatta jääneen CD-levyn varastoinnin tai palvelimen sähkön. Miten levy olisi saatettu myyntiin, kuljetusliike kuorma-autolla vai palvelin jossain mikä syö sähköä bensiinin/dieselin puolesta. Lopulta päätyen siihen omaan osuuteensa levy-yhtiölle ym mikä on paljon pienempi kuin mitä levy-kauppa ja muut välikädet vievät. Ja siitä sitten vielä osuudet itse tekijöille jotka ovat sopineet levy-yhtiöiden ym kanssa että he saavat itse mitä haluavat. Levy-yhtiöt ym eivät ilmaiseksi pyöri. Mainokset eivät ilmaiseksi ilmesty, konserttikiertueet eivät järjesty ilmaiseksi jne. Musiikin tekijät saavat oman osuutensa ja levy-yhtiöt ym jotka järjestävät kaiken muun taas oman osuutensa.

Tämä on jo sellainen ongelma että se on vähän kyseenalaista että korvaussumma on keskihinta levynhinnasta. Kun korvaussumman pitäisi olla se mitä kaikki muut saavat kun poistetaan välikädet levyn myyntiin saattamiseksi. Täytyisi asettaa jokin korvauskatto ja aikamääre. Mutta tämä tarkoittaa myös sitä että se ei olisi edes oikein järjenmukaan koska jos yksi ostaa levyn ja jakaa sen puolelle Suomen väestöstä ilman että kukaan heistä maksaisi siitä, niin tappiot ovat suuret monille tahoille, joista ainoa yhteinen tekijä jokaisessa tapauksessa on levy-yhtiöt artistit ym vastaavat.

Shaq:”Miksi omakustanteet maksaa 5e/levy ja Anna Abreu 19.90e/levy?”
Koska omakustanteella tuskin yritetään koko tuotantoporukkaa elättää ja Abreun levyn tuotolla yritetään tuottaa kymmenen uutta Abreuta.
Jenkeissä joka sadas isomman levylafkan julkaisu tienaa rahansa takaisin ja vielä harvempi on siis sellainen, jolla ne 500 muuta julkaisua rahoitetaan.

Eli periaatteessa isot pahat levylafkat harjoittavat sosialismia parhaimmillaan: 1 kannattava artisti ja 499 hyysättävää sosiaalitapausta. No onneksi jälkimmäiset eivät saa muuta kuin luun (levyn) käteensä, niin ei amerikkailaisella ajattelutavalla varustetut hermostu.

Joo-o, miten vaan saada tekijänoikeuksia suuresti omistavat ja näihin oikeuksiin bisneksensä perustavat tahot tajuamaan tilanteensa? Tuntuu että heidän hallituksissaan istuu pääosin 50-70 vuotiaita pappoja jotka eivät tajua maailman realiteetteja ja muutosta. Musiikkiteollisuus on asiasta jotain jo tajunnut, mutta elokuvateollisuus elää vielä ruususen unta.

Yleensä bisneksessä kokeillaan erillaisia bisnessmalleja, mutta tämä teollisuudenala on harvinaisen paikalleen jämähtänyt.

Miksi artistin palkan pitää tulla ilmaiseksi ja rajattomasti kopioitavan informaation myynnistä? Olette oikeassa, että työstä on kiva saada palkkaa, mutta eihän suurinosa artisteista mitään saa tälläkään hetkellä vaikka tekevät aivan pirusti töitä. Aivan surkea palkkausjärjestelmä, ja veikkaan että lähes kukaan kuukausipalkkaa työstään saava ei muuttaisi palkkaustansa noin epävarmaksi. Jos tarkoituksena on tehdä rahaa, ei taiteilijan elämä ole vaihtoehto. Tämä ei ole varmuudella faktaa, mutta veikkaan että mikä tahansa palkkatyö tuo oletusarvoisesti enemmän rahaa kuin tekijänoikeuksilla eläminen.

Jos ollaan oikeasti huolissaan että artisti ei saa palkkaa tekemästään työstään, pitäisi artistille maksaa tehdyn työn perusteella, eikö? Olenko ihan väärässä että taidealalla menestyminen ei riipu työn määrästä, vaan mukana on jopa paljon sattumaa ja taitelijasta riippumattomia tekijöitä? En kykene näkemään tätä ideaalina tapana palkita taiteentekijää. Ja älkää sanoko että ei ole vaihtoehtoja. Jos yhteiskunta näkee taiteen tärkeänä, kyllä sille rahaa löytyy. Joka vuosihan sitä menee isoja summia juuri tähän tarkoitukseen. Ja kukaan ei tietysti kiellä yksityishenkilöitä maksamasta taiteilijalle joko kunnioituksesta tai vaihtokaupaksi jostain jolla on hänen mielestään rahallista arvoa. Jono ykkösiä ja nollia ei itsessään ole vain mielestäni minkään arvoinen, ja sen myynti on siten järjetöntä.

Se, että mahdollisuudet tulla miljonääriksi pienenevät, ei toivottavasti hetkauta ketään meistä pätkän vertaa. Lisäksi on aivan pakko sanoa että en pysty lainkaan samaistumaan ajatukseen että taiteen syntyminen vaatii mahdollisuuden rikastua sillä, mutta tämä on vain mielipide. Taide ja viihdeteollisuus on myös hyvä erottaa toisitaan, ja viihdeteollisuutta verisesti puolustavien motiiveja henkilökohtaisesti ihmettelen suuresti.

Antti M.:”Joo-o, miten vaan saada tekijänoikeuksia suuresti omistavat ja näihin oikeuksiin bisneksensä perustavat tahot tajuamaan tilanteensa? Tuntuu että heidän hallituksissaan istuu pääosin 50-70 vuotiaita pappoja jotka eivät tajua maailman realiteetteja ja muutosta.”

Niinpä, nyttenkin nää papparaiset on menny tekemään kaikenlaisten spotifaiden kanssa diilit, joilla artistin korvaukset putoavat tuhannesosaan aikaisemmasta. Jos papparaisilla olis edes jotain suhteellisuudentajua, olisivat pudottaneet vain sadasosaan ja sitten hitaasti suosion kasvaessa hilanneet ylöspäin. Näin nyt tuottavaimmillaan oleva artisti saisi jo perusturvan verran eläkkeelle päästessään.

HSB:”Jono ykkösiä ja nollia ei itsessään ole vain mielestäni minkään arvoinen, ja sen myynti on siten järjetöntä.”

Eli mielestäsi digitaalinen immateria on täysin arvotonta. Pitäisikö sitten mielestäsi analogisen immaterian tekijällä olla mitään oikeuksia teokseensa?

Ja tietysti patenttioikeuksistakin pitää päästä eroon?

toke: Analoginen immateria on arvotonta jos kuka tahansa pystyy siitä tekemään ilmaiseksi äärettömän määrän kopioita. Luulen, että meille on pinttynyt mieliimme että immaterialla voi olla arvo, sillä aikaisemmin se oli niin tiukasti kytköksissä jakelumediaan. Esimerkiksi levyihin joita myytiin levykaupoissa. Ajattelimme, että se on se musiikki, informaatio, joka siellä levyllä maksaa. Kun fyysinen esine on poistettu, luulimme, että arvo säilyy täysin samana, ja emme antaneet mitään arvoa jakelulle ja fyysiselle medialle.

Immaterialla voidaan luoda arvoa, annan esimerkin: Minulla on idea, ja en suostu sitä kaverilleni kertomaan ellei hän maksa minulle. Kumpi on rahanarvoinen, minun ideani vai tämä tilanne että minä panttaan jotain? Jos se olisi minun ideani, pitäisi sen arvo säilyä sen jälkeenkin kun myyn sen kaverilleni. Mutta eihän se säily, vaan arvo häviää kun kaverini sitten kertoo tuon idean muille kavereilleni. Eli arvo selvästi oli siinä panttaamisessa, eikä ideassa itsessään. Noh, jos haluan rahaa tehdä näin, pitäisi minun jotenkin varmistua siitä että tämä kaverini ei kerro ideaani eteenpäin, ja ainut tapa varmistua siitä on sulkea tämä kellariin ja tiukasti valvoa kaikkea hänen kommunikointiaan, tai yrittää saada selville jälkikäteen onko hän, vai joku muu, kertonut idean eteenpäin ja sakottaa. Mutta vaikka nämä ratkaisut toimisivatkin, ei se minun ideani vieläkään ole rahanarvoinen, vaan ainoastaan se panttaamistilanne, jota siis pyrin varsin voimakkain keinoin ylläpitämään. Kaikki ratkaisut ylläpitää tätä tilannetta heikentävät tuon kaverini yksityisyyttä, sillä pitäähän minun häntä valvoa joka ikinen hetki että saan hänet kiinni itse teossa.

Haluanko korvauksen työstäni, eli tästä x määrästä työtä jota ideani syntyminen vaati. Kyllä raha aina kelpaa. Voinko kerätä tämän korvauksen ideaani myymällä? Pystyn myymään sen vain kerran, ja tiedän sen. Todennäköisesti tämä kaveri ei ole valmis maksamaan kovin monen tunnin palkkaa minulle, ja en voi sitä olettaakkaan. Joudun siis elämään sosiaalituella tai tekemään jotain muuta työtä kuin ideoiden keksiminen. Kummalla on vastuu huolehtia toimeentulostani, todellisuuden vai minun?

HSB, en ole varma oliko tuo trollaus, mutta tarinasi olisi aika hyvä esimerkki peruskoululaiselle maailmasta ilman immateriaalioikeuksia ja kun ideoista puhutaan, niin patenttisuojasta.

Kun valtaosa fyysisten tuotteiden ja palveluidenkin kustannuksista menee yhä enenevissä määrin suunnitteluun ja muuhun immateriaaliseen, tuntuu aika hassulta, että suurin osa työstä yhtäkkiä muutettaisiin arvottomaksi.
Pitäiskö kaikkien suomalaisten taas ryhtyä maanviljelijöiksi?
Tai muuttuuko maailma tekijänoikeuksia polkemalla oikeudenmukaisemmaksi, jakaantuuko varallisuus paremmin, onko sitä enemmän kuin ennen?

Väittäisin päinvastaista. Jos tekijänoikeudet kuopataan, niin valta siirtyy muutamalle ylikansalliselle firmalle, jolla on riittävästi resursseja salata tuotekehityksensä. Pienemmät yrittäjät siirtyvät tyhmempiin (=ei ajattelutyöstä leipää) hommiin.
Tämä taas johtaa yleisen tuotekehityksen ja innovaatioiden määrän romahtamiseen.

Asiaa voisi lähestyä näinkin: kuvittele, jos tekijänoikeudet olisi poistettu 30 vuotta sitten. Ehkä 8 asiaa 10:stä päivittäisessä elämässämme, jotka sisältää jonkun keksinnön, olisi jäänyt keksimättä. Ja niistä 2 keksitystä toinen olisi selkeästi huonompi kuin nykyään.

Kansainväliset standardit perustuvat nykyään pääosin yksityisten firmojen patentteihin. Ilman patenttisuojaa nämä firmat joutuisivat ”tekemään jotain muuta työtä kuin ideoiden keksimistä”.

Eli: jos Suomessa olisi Nokian kännykkäverkko, siinä toimisi vain noksun luurit, jotka maksaisivat henkilöauton verran.

Tai: jos ostat HP:n tietokoneen, kaiken siihenliittyvän pitää tulla HP:lta.
Jos ostat sony-merkkisen elokuvan, voit katsella sitä vain sonyn soittimen ja töllön kera. Elokuvan äänet kuunnellaan elokuvavalmistajan vahvistimella ja tietokoneen äänet edellisen vahvarin vieressä olevalla HP:n vahvistimella. Jne.

Toisaalta suljetut merkkikohtaiset systeemit olisi paljon vaikeampia kräkätä, joten vertaisverkkoja ei ehkä olisi. Ja siten säveltäjä voisi yhä tienata leipänsä säveltämällä. Noh, ei varmasti olisi edes internettiäkään…

Linkolalaisittain aina voidaan mennä kehityksessä taaksepäin, mutta omasta mielestäni ekologinen informaatioyhteiskunta on parempi ja koska ”työ” siirtyy yhä enemmän abstraktimmalle tasolle, sen tekemisen kannattavuudesta pitää huolehtia.

toke: En ole trolli, mutta myönnän että tämä ajatus on varsin radikaali verrattuna nykytilanteeseen. Omasta mielestäni katson kuitenkin sen lähtökohdiltaan järkeenkäyväksi. Hyvä huomio sinulta kuitenkin, ja nyt me siirryttiinkin näppärästi artisteista toisiin aiheisiin. Ajattelin pitää tekstini lyhyenä ja jätin siksi tietoisesti pois kaupallisen hyödyntämisen edellisestä viestistä.

Olen varma, että ideani kaupallista hyödyntämistä pystytään realistisesti valvomaan, ja se onkin ihan hyvä kieltää, jotta joku muu ei tee rahaa minun ideallani. Eli siis tähän kategoriaan tippuvat näppärästi mainitsemasi yritysten patenttioikeudet. Tähänkin asti olemme olleet valmiita tuhlaamaan loputtomia miljoonia yritysten rahoja patenttisotkujen selvittämiseen, ja luulen että tämä uhraus on ihan ok tehdä jatkossakin säilyttääksemme mainitsemasi kehitys. Yrityksillä kun ei samoja oikeuksia ole kuin yksityishenkilöillä.

Mutta, kuten sanoin, kaupallinen hyödyntäminen on eri asia. En näe yhteyttä yrityssalaisuuksilla ja artistin oikeudella muuttaa maailmaa niin että hän voi tehdä immateriastaan myytävän tuotteen. Tietysti, jos artisti myy tuotettaan yrityksille, joilla ei ole eikä pidäkään olla samanlaisia oikeuksia kuin yksityishenkilöillä, sen käyttö on jopa järjellisesti valvottavissa ja voidaan luoda vaikka minkälaisia mielikuvitustuotteita. Kopioitavalla informaatiolla itsessään ei ole arvoa, mutta ei se ole tyhmä joka pyytää. Mielestäni yksityishenkilöiden oikeuksia ei pidä vain polkea näiden pyyntöjen vuoksi, ja yksityishenkilöllä ja yrityksellä on suuri ja merkittävä ero.

Olen pahoillani, että jätin kaupallisen hyödyntämisen pois, mutta toivottavasti tämä selvensi kantaani ja vaikuttaa vähemmän trollaamiselta? En halua häiritä yritysten tuotekehitystä, olin vain huolissani yksityishenkilöistä, jotka tuntuvat häviävän artistien kustannuksella. En itse nähnyt yhteyttä musiikkikappaleella ja yritysten tuotekehityksellä. Onko nämä jotenkin täysin erottamattomat, vai miksi hyppäsit tähän aiheeseen niin kärkkäästi?

Ja edelleen, jos puhutaan siitä ”artistin oikeudesta saada korvaus työstään”, ei kappalemyynti ole hyvä tapa palkita artistin työtä. Siitä tuleva korvaus ei ole riippuvainen työn määrästä, ja itse uskon että se ei ole riippuvainen myöskään lahjakkuudesta. En halua uhrata mitään tärkeää tämmöiseen artistien lottoon. Jos artistilla on oikeus saada rahaa, annetaan rahaa. Koitetaan päästä irti siitä vastakkainasettelusta, että äärettömästi kopioitavasta immateriasta on pakko väkisin tehdä tuote tai muuten artistit kuolevat nälkään ja kulttuuri/taide katoaa. Kuulostaa raflaavalta, mutta emme kai tosissamme luule että nämä ovat ainoat vaihtoehdot?

Musiikki ei katoa mihinkään vaikka jokaikinen levy-yhtiö katoaisi maan päältä. Eikä se tarkoita etteivät artistit saisi työstään rahaa. Tuntuu hieman typerältä maksaa euro per kappale verkkokaupassa, eikä artistille siltikään mene siitä mitään… On se ykkösten ja nollien automaaginen ja rajaton kopioiminen kovin hintavaa puuhaa.

HSB:”…yksityishenkilöllä ja yrityksellä on suuri ja merkittävä ero.”

Itse kun toimin freelancerina sekä verokortilla, että toiminimellä, niin kokemuksesta voin kertoa, että esim. Kelan, työkkärin tai verottajan mielestä ero on hyvinkin häilyvä ja kaikilla se häilyy ihan omaan tahtiin.

”En itse nähnyt yhteyttä musiikkikappaleella ja yritysten tuotekehityksellä.”

Syytä olisi. Molemmat kun ovat jokseenkin yhtenevää immateriaalista tuottamista. Otetaan sitten jotaan siitä välimaastosta: tietokonepeli. Sisältää luovaa audiovisuaalista sisältöä ja mahdollisesti patentteja sisältävää tekniikkaa sekä varmasti paljon koodaustyötä. Ja erittäin helppo kopioida kun lopputulos on pelkkää bittiä. Pitäisikö näitä sitten saada kopioida ilmaiseksi? Mitä väliä sillä on, onko tekijänä firma vai yksityishenkilö? Molemmat yrittävät elättää itseään ihan samalla tavalla.

Minkä takia osan immaterian tuotosta pitäisi olla ilmaista eli arvotonta ja osan arvokasta? Fyysisen esineen muotoilija saa korvauksen, mutta vaikka elokuvantekijä ei? Logiikkana vain kopioitavuus?

Btw, ammattimuusikkojen bändit ovat yleensä firmoja ja työllistävät paljon enemmän kuin vain bändin muusikot.

”…ei kappalemyynti ole hyvä tapa palkita artistin työtä. Siitä tuleva korvaus ei ole riippuvainen työn määrästä…”

Kapitalismi on vallitseva talousjärjestelmä tällä hetkellä tällä planeetalla. Jos haluut muun systeemin kehiin, niin sopii yrittää.

”Koitetaan päästä irti siitä vastakkainasettelusta, että äärettömästi kopioitavasta immateriasta on pakko väkisin tehdä tuote tai muuten artistit kuolevat nälkään ja kulttuuri/taide katoaa.”

Vaikea päästä irti, jos kulttuuri/taide julistetaan arvottomaksi, jos sitä voi kopioida. Ei ne artistit nälkään kuole, vaihtavat vaan ammattia. Ja koko yhteiskunta on kulttuuria, eikä se mihinkään katoa, mutta jos taiteen tekeminen muuttuu arvottomaksi, niin sen tekeminen vähenee huomattavasti.

Taiteessa vielä ylikorostuu kilpailu; yksi tuhannesta teoksesta on ehkä kannattava ja yksi miljoonasta niin merkittävä, että se muistetaan sukupolvien päästä. Jos tuotanto vähenee, ei merkittäviä teoksia enää synny.

Joku sanoi, että taitelijat ovat yhteiskunnan unelmoijia ja ilman unelmia yhteiskunta tuhoutuu. Ihan riittävästi on jo tehty taiteen ja kulttuurin merkityksestä yksilötason hyvinvointiin. Kannattaisi ennemmin käyttää sitä omaa aivokapasiteettia siihen, miten sitä taidetta ja kulttuuria voisi kehittää ja tuotteistaa paremmin, jotta se elättäisi enemmän kuin sen 1%:n taiteiijoista, kuin että vaan valitetaan siitä, ettei ilmaisia lounaita taaskaan ollu jaossa.

po. ”…riittävästi on jo tehty tutkimuksia…”

…eräänlainen esimerkki kulttuurin rappeutumisesta on sekin, ettei tällä palstalla voi editoida omia tekstejään vaikka noista typoista vapaaksi. Ei riittävästi ansaintalogiikkaa, että palvelun parantaminen nähtäisiin tarpeelliseksi…

toke:
Itse näen että informaationjakaminen vain kiihtyy, ja sitä ei voida ehkäistä, ja siksi immateriaalisilta helposti kopioitavilta yksityiseen käyttöön tarkoitetuilta tuotteilta katoaa arvo. Niitä bittejä ei vain yksinkertaisesti kannata myydä kansalle, niillä ei ole arvoa itsessään. Bittien omistaminen ei ole samalla tavalla arvokasta kuin materian omistaminen, jos sen pystyy kopioimaan ilmaiseksi äärettömiä kertoja.

Puhut jälleen tuosta ”osalla biteistä on arvoa ja osalla ei”, kun aikaisemmin jo ilmaisin oman näkemykseni että biteillä itsessään ei ole arvoa, vaan arvo liittyy siihen panttaamiseen ja haluun saada kopio noista biteistä, eli niillä biteillä luodaan arvoa vaikka ne ei itsessään ole arvokkaita. Vaikka yhden 01101-sarjan tekemiseen olisi käytetty miljoona euroa, ei se tee siitä sen arvokkaampaa kuin se on. 01101 01101 ei ole kahden miljoonan arvoinen. Mutta biteillä on mahdollista luoda arvokkaita tilanteita, joissa asiakas on valmis maksamaan että saa tietyt bitit itselleen. Esimerkiksi 118, 020202 yms. Myyvätkö ne informaatiota? Kyllä, mutta myös muuta. Vaikka jokainen informaatio jonka he myyvät on itsessään arvoton, arvo perustuu siihen että asiakas saa juuri sen informaation jonka haluaa sillä hetkellä. Osa näistä informaatioista kopioituu, mutta ei se näytä noita lafkoja haittaavan.

Otit esimerkiksi tietokonepelit, ja siellähän on jo nähtävissä että yritykset ovat heränneet siihen että bittijonon myyminen levyllä ei ole ainut tapa tehdä rahaa. Otan vain yhden esimerkin, World of Warcraft, joka tietääkseni ei ole lainkaan huolissaan waretuksesta, vaan keräilee rahansa kuukausimaksuista. Itse yksinpelien suurena ystävänä voisin huudahtaa tähän että ”aijaa?! että tulevaisuudessa sitten kaikki pelit on vain wowi klooneja!”, mutta tiedän että myös yksinpelit voidaan toteuttaa muutenkin kuin vain nykyisellä ”ota tästä kasa bittejä, mutta vanno ja vakuuta ettet tee niistä kopiota”-tekniikalla. Eli kyllä, peleistä pidän myös, mutta en suosittelisi perustamaan liikeideaansa helposti kopioitavien bittien myymiseen silläkään saralla. Ja pelejä on todistetusti mahdollista tehdä myös tekniikalla joka ei yksityisestä informaationjakamisesta välitä, vaan jopa hyödyntää sitä.

Muotoilijan työntulos on immateriaa kyllä, mutta muotoilija ei myy immateriaansa yksityishenkilöille vaan yrityksille jotka hyödyntävät sitä kaupallisesti.

Osa bändeistä on yrityksiä, kyllä, ja heillä on omasta mielestäni täysin toimimaton liikeidea, tai siis se toimii vielä tällä hetkellä mutta väistämättä loppu tulee jos ainut tulonlähde on bittien myyminen yksityishenkilöille.

En tiedä kumpi meistä ei näe todellisuutta oikein, sillä olemme molemmat selkeästi kyvykkäitä vetämään järkeviä johtopäätöksiä tilanteesta jonka näemme todeksi, ja siitä ei mielestäni tarvitse enää kilpailla. Itse en pidä mahdollisena että bittien kopioiminen ikinä loppuisi vaan se vain kiihtyy jatkossa. Sinä ehkä taas näet että sen ehkäiseminen on mahdollista ja että se loppuu jossain vaiheessa, ainakin uskot että bitinpätkistä on tehtävissä rahanarvoisia tuotteita jotenkin. Miten uskot tämän tapahtuvan ja miten bitit säilyttävät arvokkuutensa?

Kyse ei nyt ole siitä että haluanko minä että ykkösillä ja nollilla on arvoa ja haluatko sinä että niillä on arvoa. Ehkä olemme ajautuneet väittelemään sinä puolestasi siitä mitä sinä haluaisit nähdä tapahtuvan, ja minä puolestani siitä mitä näen tapahtuvan halusin sitä tai en?

Onko mielestäsi mahdoton ajatus että pidän itseasiassa taidetta hyvin arvokkaana ja rahanarvoisena, mutta en anna rahallista arvoa bittijonoille josta teokset muodostuu? Pidän arvokkaana sitä että uutta taidetta luodaan, ja siitä olen valmis maksamaan esimerkiksi verojen muodossa. Minulla ei myöskään ole mitään taiteilijoiden liiketoimintaa vastaan, jos he myyvät jotain rahanarvoista. Olen ostanut materiaalisia hyödykkeitä useilta immateriaalista taidetta tekeviltä. Arvostan heidän työtään, vaikka bitit jotka minulle välittyvätkin ovat arvottomia, enkä niistä siksi maksa.

Olen yrittänyt myös avata keskustelua siihen suuntaan että miten turvata artistien ja taitelijoiden toimeentulo tässä maailmassa. Olen väläytellyt ideaa tuosta työhön perustuvasta korvauksesta, joka itseasiassa tukee hyvin tuota että vain yksi miljoonasta teoksesta on merkittävä, joten mitä enemmän saadaan artisteja ja taiteilijoita niin sitä enemmän saamme teoksia, eikö? Mikä olisi mielestäsi paras tapa tehdä taiteella rahaa, jos digitaalinen taideteos itsessään ei ole minkään arvoinen? Itselleni tulee mieleen personoidut teokset, teokseen liittyvät materiaaliset hyödykkeet, esitykset ja taiteilijan persoonan tuotteistaminen. Keksitkö itse lisää? Tiedät jo että minä en usko että digitaalisella teoksella on mitään arvoa ja tiedän jo että sinä haluat niitä vain myytävän, joten minun ei tarvitse kuulla sitä uudestaan. Haluaisinkin kuulla jotain muita ideoitasi miten sitä taidetta ja kulttuuria voisi kehittää ja tuotteistaa paremmin, jotta se elättäisi enemmän kuin sen 1%:n taitelijoista.

”Onko mielestäsi mahdoton ajatus että pidän itseasiassa taidetta hyvin arvokkaana ja rahanarvoisena, mutta en anna rahallista arvoa bittijonoille josta teokset muodostuu?”
On. Totaalinen paradoksi siinä vaiheessa kun taideteos ei vain koostu bittijonoista vaan bittijonot ovat itse taideteos.
Näinhän on kaiken digitaalien median kanssa.

Ei digitaalinen media muutu arvottomaksi, jos sitä voidaan kopioida. Aivan yhtä paradoksaalista olisi väittää, että teoksella on arvo analogisena, mutta kun se digitoidaan, niin arvo katoaa, vaikka itse teos pysyykin aivan samana.

Kaikki pohdintasi perustuu väitteelle, että digitaalinen sisältö on arvotonta. Jos näin ei ole, niin ei tarvii kehittää digitaalisen teoksen ympärille sekondaarista oheiskrääsää tai muita toimeentulotukia sisällöntuottajille.

Digitalinen sisältö antaa kuluttajalleen elämyksiä ja tietoa. Monien mielestä nämä ovat hyvinkin arvokas osa elämää.

Ja kyllä joku siitä sisällöstä haluaa maksaakin; 40% viime vuoden musabisnestuloista jenkeissä tuli ”latauksista”. Eli kun on laadukkaita maksullisia palveluita tarjolla, niin moni haluaa maksaa digitaalisesta mediasta ja näin edesauttaa myös tulevan median tekemistä.

Kommunistinen idea siitä, että kuka tahansa voisi alkaa nostaa taiteilijapalkkaa (työhön perustuva korvaus) on kyllä hirveen kaukana todellisuudesta…

”Totaalinen paradoksi siinä vaiheessa kun taideteos ei vain koostu bittijonoista vaan bittijonot ovat itse taideteos. Näinhän on kaiken digitaali[s]en median kanssa.”

Otetaanpa vähän materiaalisempi esimerkki valaisemaan sitä tärkeää eroa josta puhun:
Kuvanveistäjä tekee kipsistä patsaan. Patsas on hieno, ja sen myymällä kuvanveistäjä voi saada korvauksen työstään, ja minunkin mielestäni tällä on arvoa. Kuvanveistäjä voi tehdä tästä myös kopioita ja myydä niitä, ja näilläkin on arvoa. Kipsi on ilmaista, mutta kun taiteilija/alihankkija siitä tekee tietynlaisen patsaan, se muuttuu arvokkaaksi. Ollaan samaa mieltä tähän asti.

Leikitään että eletään maailmassa jossa kipsi on hieman erilaista kuin ollaan totuttu. Tässä maailmassa kun mille tähänsä läjälle kipsiä sanoo taikasanan ”pöö”, se muodostaa kopion esimerkkitaiteilijan patsaasta ilman mitään muotteja. Nyt jokainen jolla on kipsiä ja tietää tuon taikasanan, voi itselleen saada tuon patsaan.

Tässä maailmassa ollaankin ehkä eri mieltä. Minun mielestäni tässä maailmassa patsaiden myyminen ei välttämättä ole järkevää ja en toivo poliiseja vahtimaan että kukaan ei sano ”pöö”. Minun mielestäni kipsillä itsessään ei ole arvoa, ja jos jokainen pystyy milloin tahansa tekemään kipsillään kopion tuosta patsaasta, ei se kopiokaan ole arvokas. Johtopäätökseni siis on että täytyy keksiä muita tulonlähteitä taiteilijalle.

Minun mielestäni digitaaliset teokset elävät tällaisessa maailmassa, kipsi vain on kovalevytila ja taikasana on nettiosoite. Onko minulla tässä ajattelussa ammottavia aukkoja? Ehkä digitaaliset teokset eivät elä tuollaisessa maailmassa, ja silloin olen väärässä. Toivottavasti onnistuin selittämään tarkemmin missä asioissa olen samaa mieltä kanssasi ja missä kohtaa erotaan.

Jos patsaita myytäisiin kilohinnalla, vertaus olisi pätevä. Todellisuudessa kuvanveistäjä ei myy kipsiä, vaan siihen tehtyjä muotoja.
Ehkä vaikea hahmottaa, mutta tässäkin kaupataan immateriaa, eikä niitä kipsimolekyylejä…

Tämä nyt on niin vanha juttu, että kannattaako enää edes kommentoida, mutta eksyin vasta nyt lukemaan tämän kirjoituksen ja muitten kommentteja.

Osa porukasta on sitä mieltä, että tekijänoikeuslakia ei tarvitsisi juurikaan muuttaa. Sitä pitäisi muuttaa ainakin sen verran, että lakiin joko sisällytettäisiin muitakin aloja tai sitten lakin suojaa ylipäätään heikennetään. Joku voisi minulle perustella, että millä tavalla esimerkiksi tietokoneohjelman kirjoittaminen eroaa säveltämisestä tai laulun sanojen kirjoittamisesta?

Jos joku Nokian insinööri kirjoittelee työkseen ohjelmakoodia puhelimeen ja saa siitä rahaa jokusen tonnin kuukaudessa, ja kaikki hänen kirjoittamansa koodi päätyy työnantajan omistukseen.

Tai sitten jossain mainostoimistossa heppu kirjoittelee päivätyökseen riimejä mainoslauluihin, niin hän saa kuukausipalkkansa lisäksi oikeuden tuotoksiinsa vuosikymmeniksi, ja jos hän on Teoston jäsen, niin hän ei voi edes halutessaan antaa tuotostaan työnantajansa omaisuudeksi.

Miksi nämä tilanteet muka jollain tavalla eroavat toisistaan?