Oikeuslaitos ja sähköiset tietokannat
Googlen ilmoitus ilmaisen navigaatio-ohjelmiston julkaisusta on saanut runsaasti julkisuutta ja päätöksen vaikutus näkyi myös heti Garminin ja TomTomin pörssikurssissa. Bill Gurley käy ansiokkaasti läpi päätöksen historiaa ja vaikutuksia eri toimijoihin blogauksessaan ja kehittää samalla uuden (?) hintakategoriatermin ”Less than Free”, joka kuvaa ohjelmistotuotetta, jonka käytöstä maksetaan maksamisen sijaan. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt Googlen ilmoitus lähteä jakelemaan ilmaiseksi USA:n oikeuskäytäntöä Google Scholar-palvelussa.
Syykin on tosin aika ilmeinen. Päätöksen ja palvelun välittömät vaikutukset ovat paljon rajatummat kuin navigaatiopalveluissa. Häviäjänä on tässä tapauksessa lähinnä Wexis. Lisäksi palvelun rajoittuminen USA:n oikeuskäytäntöön tekee siitä lähes merkityksettömän muulle maailmalle. No, jälleen kerran tilanne on omiaan vahvistamaan USA:n asemaa siinä mielessä, että (laiskat) juristit ja tuomarit tulevat todennäköisesti konsultoimaan helposti saatavilla olevaa tietovarantoa siltä varalta, että sieltä löytyisi helppo valmis vastaus käsillä olevaan kysymykseen. Kyseinen skenaario ei ole mitenkään erityisen epätodennäköinen huomioiden, kuinka paljon eri asioista maassa riidellään. Kaiken lisäksi päätökset on yleensä kirjoitettu sellaiseen muotoon, että niiden logiikkaa voi hyödyntää huolimatta siitä, että varsinainen lainsäädäntö olisikin erilaista.
Tietokanta mahdollistaa myös helpon linkittämisen. Tähän asti viittaaminen blogeissa esimerksi Sony Corp. of America v. Universal City Studios-, A & M RECORDS, INC. v. Napster-, Hustler Magazine, Inc. v. Falwell-päätöksiin olisi ollut suhteellisen vaikeaa puhumattakaan vähemmän tunnetuista tapauksista kuten REALNETWORKS, INC. v. DVD Copy Control Association. Tämä toivon mukaan lisää fakta-pohjaista keskustelua MuTu-laukomisen sijaan.
Googlen tietokanta ei tällä hetkellä kata kuin oikeuden päätökset ja oikeuskirjallisuutta. Tältä osin PACER on vielä täysin ylivoimainen. Kyseisestä valtiollisesta palvelusta löytyy lähes reaaliajassa kaikki USA:n eri oikeusasteisiin jätetyt dokumentit pelkkien päätösten lisäksi. Huonona puolena on palvelun maksullisuus, johon on kuitenkin saatavissa osittaista apua RECAP-Firefox-pluginin kautta.
*******
Entäpä sitten Suomessa? Oikeuskäytäntöön pääsee nykyään varsin hyvin käsiksi Finlexin kautta, mikäli kyse on ylemmistä oikeusasteista. Haku ei ole Google-tasoista, mutta sen kanssa voi elää. Valitettavasti Finlex kärsii samasta ongelmasta kuin Google eli sieltä löytyy pelkät päätökset. Suomalaisten tuomioistuinten tuomioiden perustelemisessa on tunnetusti ongelmia ja tästä syystä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi pitää lukea molempien osapuolten kirjelmät. Niiden saaminen onkin sitten oma lukunsa.
Suomesta ei löydy PACER:in kaltaista tietokantaa, jonne dokumentit koottaisiin keskitetysti sähköiseen muotoon. Sen sijaan niitä pitää soitella eri oikeuksista, joista dokumentit useimmiten halutaan sitten faksata – kyllä – faksata kysyjälle. Istuntojen nauhoitusten osalta tilanne on tosin vieläkin huonompi – osa käräjäoikeuksista toimittaa ne vieläkin analogisessa muodossa micro-C-kaseteilla!
Ongelma ei ole pelkästään tuomioistuinlaitoksen ulkoinen vaan myös järjestelmän sisällä tilanteeseen ollaan hyvin tyytymättömiä. Esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelo tylytti seuraavaa tuoreessa lausunnossaan PeV:ille:
”…Oikeusministeriön tietohallinnossa näyttää pitkään olleen johtotähtenä rahankäytön minimointi. Järjestelmien kehittämiseen ei ole investoitu riittävästi. Syntynyt jälkeenjääneisyys vaikeuttaa järjestelmien ajanmukaistamista ja aiheuttaa jatkuvasti lisää jälkeenjääneisyyttä, kun muualla tehdään nykyaikaisia perusinvestointeja ja luodaan samalla edellytyksiä sille, että jatkossakin voidaan paremmin pysyä kehityksen mukana.
Seurantajärjestelmien puutteellisuus ja yleinen kehityksestä jälkeen jääminen ovat lisäksi vain osa ongelmaa. Yhä useammin järjestelmät eivät yksinkertaisesti enää toimi ollenkaan. Käyttökatkokset ja -häiriöt ovat yleisiä. Esimerkiksi korkeimman oikeuden asiainhallintajärjestelmä on viime elokuusta asti ollut käyttökelvoton. Kun tuomioistuimissa ei voida teknisesti varmalla ja luotettavalla tavalla laatia ja tallentaa asiakirjoja, tilanne on yksinkertaisesti kestämätön. Pitkään jatkunut väärä säästäminen on kostautunut…”
Oikeusjärjestelmän luotettava toiminta on yksi kriittisimpiä yhteiskunnan palveluita. Koskelon kuvauksen perusteella Suomi ei tältä osin ole pelkästään jäljessä vaan tilanne on suorastaan vaarallinen. Olisikin hauska tietää, miksei asiasta ole noussut vielä suurempaa kohua – kyseessä on ilmeisesti jopa pahempi tilanne kuin terveydenhuollon tietojärjestelmissä!
