Hyviä uutisia hallinnosta, osa I
En ole kovin väärässä, jos väitän, että IT-puolelle vallitsee näkemys, jonka mukaan hallinnosta ei tule nykyään mitään hyvää. Viimeinen viikko on kuitenkin ollut melkoisen selkeä poikkeus tähän sääntöön. Erityisesti oikeusministeriö on kunnostautunut aloitteissaan, mutta jopa LVM:n sähköisen viestinnän elinkeinopolitiikkaa pohtineen työryhmän mietintö oli lajissaan sieltä paremmasta päästä. Erityisesti sen julkisia tietovarantoja koskeva suositus on jotain, josta voi lähinnä miettiä, miksei näin jo ole valmiiksi:
Työryhmä kannattaa EU:n komission julkisen tiedon uudelleenkäytön helpottamiseen tähtääviä linjauksia ja esittää, että valtioneuvosto tekisi vuoden 2010 aikana valtiovarainministeriön esittelystä asiasta poliittisen tason linjauksen. Työryhmän mielestä valituilla alueilla tuli käynnistää kokeiluja, joiden avulla voitaisiin yksityiskohtaisemmin selvittää tietojen vapaaseen saatavuuteen liittyvät oikeudelliset ongelmat ja taloudelliset hyödyt.
No, kyllä esityksestä löytyy sentään vähemmänkin onnistuneita muotoiluja. Työryhmän kokoopano huomioiden ei ole yllättävää, että yhdeksi tavoitteeksi on nostettu seuraava:
Työryhmä esittää, että opetusministeriö valmistelee vuoden 2010 aikana tekijänoikeuslainsäädännön muuttamisen aidosti teknologianeutraaliksi siten, että korvausperusteet määräytyvät syntyvän liikevaihdon eivätkä käytetyn jakelutavan mukaan.
Vaikka monikaistajakelu onkin oikeasti ongelmallista nykytilanteessa, ratkaisua pitäisi hakea tekijänoikeusjärjestelmän kokonaisremontista eikä tällaisesta “laastarilappuratkaisusta”. Kyseessä olisi hyvin radikaali rajoitus sopimusvapauteen. Lisäksi nimenomaan liikevaihdon valitseminen hinnoittelukriteeriksi toisi myös mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten miten ei-puhtaan-kaupallisten toimijoiden kuten Ylen kohdalla meneteltäisiin?
Oikeusministeriön avauksista selkeästi positiivisin on taas lainsäädäntösihteeri Sami Kiriakosin valmistelema muistio WLAN-verkkojen käytön regulaatiosta. Tällähän hetkellä tilanne on jokseenkin epäselvä avoimeksi jätettyjen verkkojen osalta hovioikeuden linjattua käytön olevan ainakin tietyissä tilanteissa laitonta. Kiriakos käy muistiossaan läpi asiaa poikkeuksellisen systemaattisesti käyttäen metodinaan perustuslakivaliokunnan kriteerejä rikosoikeudelliselle sääntelylle:
Periaatteiden mukaan muun muassa (1) rikosoikeutta tulee käyttää vain tärkeiksi katsottavien etujen suojaamiseksi, (2) rikosoikeuden tulee olla viimesijainen keino (ns. ultima ratio –periaate), (3) kriminalisoinnista tulee olla enemmän hyötyä kuin haittaa ja (4) kriminalisoinnin tulee olla toimiva ja täytäntöönpantavissa myös käytännössä.
Muistiota lukiessa tulee ensinnäkin mieleen, miksei vastaavaa edellytetä kaikilta hallituksen esityksiltä. Työmäärä ei olisi kovinkaan iso, mutta lainsäädännöstä tulisi merkittävästi parempaa. Kiriakosin johtopäätös em. analyysistä on tylyn looginen:
Kriminalisoinnin etuja vähentävät kriminalisoinnista aiheutuvat kustannukset ja erityiset haittavaikutukset, ennen kaikkea se, ettei käyttäjä voi aina ennalta tietää, onko omistaja tarkoittanut verkon avoimesti käytettäväksi vai ei. Myös yleisestävän vaikutuksen vähäisyys ainakin nykyisessä tilanteessa vähentää kriminalisoinnin hyötyjä. Rangaistussäännöksen tarkoituksenmukaisuutta vastaan puhuu ennen muuta helppous estää luvaton käyttö yksinkertaisesti verkkoyhteytensä suojaamalla. Näin ollen suojaamattoman WLAN:in käyttämistä ilman omistajan lupaa ei ole perusteltua pitää rikoslain 28 luvun 7-9 § nojalla rangaistavana ainakaan nykyisessä laajuudessa.
Toivottavasti asia etenee nyt nopeasti lainsäädännöksi – kyseessä olisi hyvin konkreettinen tapa edistää suomalaista tietoyhteiskuntaa!









