Paatero kirii Orwell-taistossa
Ennen blogin varsinaista viikon aihetta, “mainos” alkuun: Olemme selvittämässä Työ- ja elikeinoministeriölle avoimen lähdekoodin oikeudellisia riskejä (ja ratkaisukeinoja). Selvityksen pohjaksi koitamme saada näkemyksiä kentältä siitä, missä oikein mennään ja missä ongelmakohdat ovat eri toimijoiden mielestä. Siispä jos suinkin ehdit (ei vie erityisen kauaa) ja aihepiiri on itsellesi relevantti, käy täyttämässä tämä verkkokysely.
—
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Poliisiylijohtaja Paatero vaatii tuoreessa “blogissaan”, että lähdesuoja tulisi voida murtaa, koska:
Kyse on siis siitä, että jos joku – vaikkapa virkamies – syyllistyy rikokseen, sen tutkintaa ei voida vesittää lähdesuojan varjolla. Ei kai tämä ole liikaa vaadittu, vai haluaisitko sinä suojella rikollista? Mihin muuhun rikokseen voisi myös syyllistyä tietäen, että ei varmasti jää kiinni? Ainakaan minä en kannata tämänkaltaista ajattelutapaa.
Paatero toki “jeesustelee” pitkästi blogissaan, kuinka poliisi ei oikeasti vuoda mitään vaan vuotajia ovat useimmiten muut tutkimuksesta tietoiset tahot kuten asianosaiset ja siksi:
Haluan vielä toistaa, mitä alussa totesin: lähdesuoja on ehdoton lähtökohta ja salaisten tietojen vuotaminen poliisista ei ole maata mullistava ongelma juuri nyt.
Kuitenkin siis lainsäädäntö pitää saada muutetuksi ja lähdesuoja murretuksi. Huomionarvoista Paateron kommentissa on, että tarkkaan lukien hän ei rajaa sitä edes poliisiin vaan puhuu yleisemmin virkamiehistä. Kyseessä onkin todella huolestuttavasta ja retoristen keinojen osalta erityisen Orwell-maisesta hyökkäyksestä yhtä sananvapauden perusedellytystä vastaan (”ethän halua suojella rikollisia”).
Kuitenkin kuten Paatero itsekkin tuo esille blogissaan, poliisin tietojärjestelmät on Suomessa kehitetty varsin hyvin pitämään kirjaa siitä, kuka on käynyt lukemassa tiettyjä aineistoja. Rikosten selvittäminen on tältä osin siis todellakin mahdollista ilman, että toimittajan tarvitsisi paljastaa lähteitään. Mikäli järjestelmät eivät vieläkään toimi tältä osin riittävän hyvin, oikea ratkaisu olisi parantaa järjestelmiä, ei lähdesuojan heikentäminen.
Paljon vakavampi ongelma Paateron blogauksessa on tosin (ilmeisen tietoinen) yritys hämärtää lähdesuojan perusideaa, joka on suojan antaminen tilanteessa, jossa toimittajalle kiinnostavan aineiston toimittanut taho toimii lain vastaisesti eli on ainakin virkamiesten ollessa kyseessä rikollinen. Tiedoksi Paaterolle – eduskunta on todellakin tullut siihen tulokseen, että tässä kohtaa “rikollisia” pitää suojella, koska sanavapausaspekti on arvokkaampi kuin siitä mahdollisesti koituvat haitat!
Paateron lopun vakuuttelut: “Poliisi ei tietenkään käy keskustelua omassa asiassaan, vaan siinä roolissa joka sille on annettu yhteiskunnan palvelijana.” ovat sen verran paksuja, että on varsin vaikea käsittää, kuinka naiviksi poliisiylijohtaja luulee lukijakuntaansa. Luulisi, että jo saatu kritiikki vaikuttaisi ainakin siihen, että teksteistä jätettäisiin pahimmat rimanalitukset ja helpot täkyt pois.
Disclaimer: Käyn tässä keskustelua omassa asiassani ts. Suomessa lähdesuoja kuuluu myös kaikille yksityisen kotisivun ylläpitäjille. Kyseessä on lainsäädännöllinen positiivinen “bugi”, joka syntyi eduskunnan muokatessa lakia sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Sen 3§ 3 momentin mukaan nimittäin:
“Yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan vain 12, 14, 16, 18, 19, 22 ja 24 §:ää.”
ja näitä 16§ on “Lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun”.
