Uusintavaalit takana – entä seuraavaksi?
Sähköisen äänestyksen sotkujen jäljilta uusitut kuntavaalit ovat nyt takana Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Tulokset eivät juuri muuttuneet, ainoastaan äänestysprosentti putosi reilusti. Moni varmasti kysyykin, oliko prosessissa mitään järkeä, koska tosiasillisesti tällä kierroksella valittujen ehdokkaiden takana on vielä vähemmän äänestäjiä, vaikka hukatut äänet otettaisiinkin huomioon. Tähän kritiikkiin helppo vastaus on, että äänestämättä jättäminen on itsessään demokratiaan kuuluva valinta ja se on tietoista toimintaa, toisin kuin äänestyslaitteen virheellisestä toiminnasta johtuva äänten hukkuminen.
Oikeampi kysymys olisi kuitenkin, opittiinko tästä mitään. Kommentteja lukiessa tulee valitettavasti hiukan lohduton olo. Näyttää siltä, että EFFIn ja muiden sähköisen äänestämisen kriitikoiden ydinviesti ei lopultakaan mennyt perille. Jos nyt jotain positiivista tilanteesta pitää hakea niin HS:n mukaan:
Sekä paperivarmenne että avoin lähdekoodi ovat mukana oikeusministeriön pian valmistuvassa muistiossa.
Kyseisellä kahdella toimenpiteellä päästään merkittävästi luotettavampaan lopputulokseen verrattuna ensimmäiseen yritykseen. Vielä kun listalle otetaan mukaan riittävän laajat ja satunnaiset varmistuslaskennat, niin sähköinen äänestys on jokseenkin teknisesti niin hyvin toteutettu kuin mahdollista.
Mutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole kyennyt ensinnäkään näyttämään laskelmia, jotka osoittaisivat, että uusi järjestelmä olisi A) halvempi B) merkittävästi tehokkaampi verrattuna nykyiseen paperipohjaiseen järjestelmään. Tuntien valtion ja kuntien taidot tietojärjestelmien ostajina, tuntuu todennäköisimmältä, että lopputulos on (postille ennakkoäänestyksestä aikaisemmin syntyneiden kulujen jälkeenkin) 2-3x kalliimpi ja paljon epäluotettavampi.
Vielä huolestuttavampaa kuitenkin on, että jostain syystä Suomessa on erittäin syvään juurtuneena käsitys, että edistyksellistä tietoyhteiskuntatoimintaa on kaikki, mikä tapahtuu verkon ylitse. Täman logiikan mukaisesti Suomi on jonkin sortin perässäkulkija, mikäli emme hetimiten toteutta verkon ylitse tapahtuvaa äänestystä. On totta, että verkkoäänestyksestä saadaan kohtuullisen luotettava käyttämällä Viron tyyppistä äänenvaihtoratkaisua ja jopa vakavinta uhkakuvaa – man-in-the-middle -hyökkäystä – vastaan voidaan osittain puolustautua toimittamalla jokaiselle äänestäjälle henkilökohtainen äänestystaulukko, joka (lähes) estää äänten siirtämisen tietylle ehdokkaalle. Mahdollisuutta äänestyksen häiritsemiseen mikään näistä keinoista ei kuitenkaan poista ja äänisalaisuuden säilymisestäkin voidaan olla montaa mieltä.
Lopuksi vielä yksi ehdotus tutkivaa journalismia harrastaville ihmisille: Voisitte koittaa saada selvitetyksi, miksi ihmeessä Tietoa ei pistetty tilille tapauksessa bugisen järjestelmän toimittamisesta. Yleensä jos toimitettu tietojärjestelmä epäonnistuu näin monumentaalisesti, toimittajalla on selkeä sopimuspohjainen korvausvastuu aiheutuneista taloudellisista vahingoista. Mikäli taas kyse on vielä monumentaalisemmasta tietojärjestelmän tilaajan virheestä sopimuksen laadinnassa (valitettavan todennäköistä tässä tapauksessa…), kyseessä on sen kokoluokan kämmäys (satoja tuhansia euroja), että asian pitäisi olla ilman muuta poliisin esitutkinnassa ainakin virkavelvollisuuden tuottamuksellisena rikkomisena!
