Live-blogging: Keskustelutilaisuus Tukholman ohjelmasta
Olen parhaillaan yliopistolla osallistumassa keskustelutilaisuuteen Tukholman ohjelmasta. Tarkoituksena on miettiä, mitä mahdollisti tulossa oleva Lissabonin sopimus tarkoittaa sisäasioiden kannalta. Ideanahan on, että jatkossa myös turvalisuus- ja vapausasioissa siirryttäisiin enemmistöpäätöksiin.
Tilaisuuden avasi ministeri Thors, joka onnistui saamaan pedofiilikortin pöytään n. 6 minuutin kohdalla.
Ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron käytti aiheesta oikeusministeri Brax, joka nosti esille Suomen tavoitteet EU:n saamisesta EN:n ihmisoikeussopimuksen osapuoleksi ja siitä, että prosessioikeudessa saataisiin perusoikeudet turvatuksi minimitasolla Unioinin alueella. Hän toi samalla esille, että on ihan perusteltua olla hieman skeptinen asian suhteen eli esimerkiksi käännöspalvelut eivät toimi rikostutkinnassa suurimmassa osassa jäsenmaista riittävällä tasolla. Yleisesti erot oikeudellisessa kulttuureissa ovat edelleen niin isoja, etteivät nopeat liikkeet ole helppoja. Brax myös muistutti, että rahaa alueen tutkimukseen ja yhteistoimintaan on runsaasti tarjolla ja että kansalaisjärjestöjen kannattaisi sitä hakea.
, jonka mukaan sisäasioissa ollaan lähdetty liikkeelle ehkä väärästä päästä ts. terrorismin ja rikosten torjunnasta ennen kuin perustaso kansalaisoikeuksien turvaamisessa on saavutettu. Hän korosti myös, että asioita katsotaan helposti liian sirpaloituneesta näkökulmasta ja että Suomen pitäisi luoda koherentti visio siitä, missä ollaan 10 vuoden päästä.
Toisena kommentoija oli Ihmisoikeusliiton Kristiina Kouros, joka ei lähtenyt kommentoimaan Braxin puhetta vaan sen sijaan lähti heti nostamaan ohjelmasta löytyviä maahanmuuton uhkia koskevia kohtia, erityisesti romaanien asemaan liittyen. (ohjelmassa mainitaan mm. maahanmuuton väärinkäytön torjunta). Kouros protestoi myös köyhyyden sivuuttamista ohjelmassa. Myösteistä hänestä oli lähinnä trendi, jossa perusoikeuksien merkitys on noussut sentään agendalle.
Toisena varsinaisena puhujana oli sisäministeri Anne Holmlund, teemana kansalaisten suojelu. Puhe keskittyi viranomaisten yhteistyön parantamiseen niin Suomessa kuin EU:ssa – vapaan liikkuvuuden vastapainoksi tarvitaan lisää turvallisuusviranomaisten yhteistyötä. Uutena esimerkkinä Holmlund nosti tietoverkkorikollisuuden. “Koitan olla nostamatta liikaa uhkakuvia, mutta ne vain ovat tarpeen” – terrorismikortti pöytään 45 minuutin kohdalla. Holmlund haluaa parantaa rajaturvallisuutta erityisesti lisäämälä Frontexin (jolla on suomalainen pääjohtaja) resursseja. Hänen mielestään ohjelmassa pitäisi hakea myös luovasti ratkaisuja lainvalvontaviranomaisten operatiiviseen yhteistyöhön sekä tietojärjestelmien merkittävästi parempaa yhteentoimivuutta (“siirrettävät datamäärät erittäin suuria”). Holmlund päätti puheensa asettamalla tavoitteeksi saada Suomesta EU:n turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä.
Seuraava kommenttipuheenvuoro tuli MEP Sirpa Pietikäiseltä, joka keskittyi alussa uhkakuviin. Hänen teeseinään oli mm., että hyvinvointi, demokratia ja valistus” keskeiset työkalut laajan turvallisuuden tavoittelussa. Myös siviilikriisinhallinnasta tulisi rahaa kansalaisjärjestöjen käyttöön. Viha-, nais- ja vähemmistörikoksiin suhtautumisessa tarve tulkintakäytännön yhtenäistämiseen poliiseja kouluttamalla. Pietikäinen vetosi myös kansalaisjärjestöihin kokonaisvision muodostamiseksi.
Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Teija Tiilikainen aloitti puheensa käymällä läpi ohjelman kieltä heittäen ilmaan kysymyksen, peittääkö nykyinen otsikointi ohjelman todelliset tavoiteet, esimerkiksi mitä tarkoittaa ohjelman “kansalaisten suojelu” (ketä vastaan?). Tiilikainen oli myös samaa mieltä siitä, että politiikkaohjelmat ovat yleensä liian fragmentoituneita, mutta Tukholman ohjelmassa on tilannetta korjaamassa ensimmäistä kertaa mukana sisäisen uhkakuvastragian laatiminen, joka auttaa yhteisen vision saavuttamisessa. Tiilikainen päätti puheensa tuomalla esiin, että “Fortress EU” herättää pelkoja EU:n ulkopuolella ja että olisi hyvä miettiä, miltä yhteisen ulkorajapolitiikan tulisi näyttää ulospäin.
Viimeinen varsinainen puheenvuoro, tuli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsilta. Lyö “optimismiin säröä” ts. neuvottelutilanne hankaloitunut merkittävästi vuodessa yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan osalta. Thors nosti esiin esimerkkinä Tsetseenien erilaisen kohtelun eri maissa. Reallocation vs. resettlement yksi linjaristiriidan kohde, Suomi puolustaa jälkimmäistä Ruotsin kanssa.
(Akku loppuu – aargh, luentosalissa ei pistokkeita…)
MEP Heidi Hautala nosti esiin kolme teemaa puheessaan. Ensinnäkään turvapaikkaprosessit eivät toimi hänen mielestään nykyään monessa maassa (esim. Puola & Kreikka) ja tästä syystä palauttaminen on usein ongelmallista. Schengen-viisumien myöntäminen hänen mukaansa myös epärealistista. Hautala nosti esiin Mikael Storsjön tapauksen (syytettynä törkeästä maahanmuuton järjestämistä) esimerkkinä Suomen omista ongelmista. Hautala heitti kysymyksen ilmaan siitä, olisiko järkevää olla yksi komissaari, jonka vastuulle aihepiiri kuuluisi (argumenttija molempiin suuntiin – mikä Suomen kanta?), mutta ei saanut vastauksia.
—
Keskusteluosiossa maahanmuutto ja Romaani-teemat dominoivat keskustelua. Ainoastaan Kuluttaja ry:n edustaja ehti kysymään Holmlundilta yhden ihan mielenkiintoisen kysymyksen, jossa hän kritisoi voimakkaasti nykyistä lentokenttien turvakäytäntöä. Holmlund myönsi, että aisassa ollaan menty 2001:n jälkeen äärimmäisyyksiin, mutta samalla korosti, ettei poliittista tahtoa purkamiseen ole, koska jos jotain sattuu niin sitten kyseinen purkaja olisi pulassa. Toinen ihan mielenkiintoinen hetki elettiin, kun demariryhmän lakisihteeri kritisoi Braxille “jeesustelupuheenvuorossa” köyhyyden yms. puuttumista ohjelman fokuksesta ja Brax latasi kunnolla takaisin todeten, että tilanne on joka tapauksessa tällä hetkellä parempi kuin viime hallituksen aikana, koska nykyinen sisäministeri on patevä eikä kutsu kaikkia alaikäisiä turvapaikan hakijoita ankkurilapsiksi…
