Mitä muksuille mediakasvatukseksi?

Päädyin osallitumaan LVM:n vetämään työryhmään, jonka tavoitteena on määritellä, mitä kouluissa pitäisi opettaa lapsille ja nuorille mediakasvatuksesta. Ryhmän ensimmäinen varsinainen kokous on nyt takana ja täytyy tunnustaa, että asia on selkeästi monimutkaisempi kuin olisin osannut ennakoida. Ensimmäinen palaveri meni pelkästään käsitteiden valintaan ja määrittelyyn. Esimerkiksi mitä eroa – jos mitään – on medialukutaidolla, mediataidolla, mediakompetenssilla ja mediasivistyksellä? Asiasta on myös tuotettu jo aikaisemmin huomattava määrä materiaalia niin Suomessa kuin EU:ssa, jonka läpikäyminen ja prosessoiminen nyt tehtävän työn pohjaksi vie aikansa.

Joka tapauksessa itse ydinkysymys on mielenkiintoinen: Miten jatkossa kouluissa kyettäisiin opettamaan oppilaille tarvittavat medianhallintakyvyt, joihin tulisi kuulua mekaanisen tuottamisen ja tiedonhaun lisäksi esimerkiksi kyky analysoida ja arvioida aineistojen luotettavuutta ja ennen kaikkea käyttää mediaa aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen? Jo ensimmäisen kokouksen perusteella vastausta lähdetään hakemaan hyvin eri näkökulmista riippuen henkilön taustoista. Ei esimerkiksi liene yllätys, että elokuvatarkastamon edustajan näkökulmasta haitallisten materiaalien tunnistaminen ja ikärajojen osaaminen on keskeistä mediaosaamista tai että tietosuojavaltuutetun toimiston edustaja taas haluaa nostaa yksityisyyden suojaamiseen liittyviä aiheita. Paikalla ollut “oikea” luokanopettaja taas huolehti siitä, että nykykoulun realiteetit eivät päässeet unohtumaan.  Valtaosa opettajista ei ole saanut lainkaan mediakoulutusta ja koulujen resurssit esimerkiksi teknisen tuen suhteen ovat yleensä hyvin rajallisia. Oma kontribuutioni jäi toistaiseksi varsin vähäiseksi  – onnistuin lähinnä lisäämään “mediaoikeudellisen osaamisen” käytettyjen käsitteiden listaan.

Heittäisinkin tässä kohtaa pallon blogin lukijakunnalle – mitä teistä kouluissa tulisi opettaa “mediakasvatuksen” otsikon alla?

******

Kun nyt koulupuolella ollaan, pitänee mainita, että Kaliforniassa on vihdoin tehty se, mitä olen pitkään toivonut tapahtuvan myös Suomessa eli lähdetty käyttämään aktiivisesti avointa lisensointia oppikirjakustannusten alentamiseen:

…The electronic textbooks, available for use as soon as this fall, were among the first reviewed as part of Gov. Arnold Schwarzenegger’s Free Digital Textbook Initiative. The “open source” material was reviewed by a state education panel to help school districts identify online learning resources. Electronic textbooks for other subjects will be reviewed in coming months..

..The governor is promoting free digital textbooks to help cash-strapped districts save money and create interactive learning environments in California, where the government has been forced to make drastic cuts to education funding.” (Teacher Magazine)

Nopealla tarkastelulla jakelussa olevat materiaalit ovat kohtuullisen laadukkaan oloisia ja avoin lisensointi (Creative Commons Attribution-Share Alike -lisenssi) mahdollistaa myös niiden joustavan jatkokehittämisen. Periaatteessa olisi siis mahdollista ottaa esimerkiksi tämä kemiankirja ja kääntää se lisenssin mukaisesti suomeksi.  Sähköisten kirjojen kohdalla on ongelmana tosin toistaiseksi on niiden käyttäminen luokkahuoneympäristössä, mutta lukulaitteiden kiristyvä kilpailu tuo todennäköisesti helpotusta tilanteeseen  – ja ainahan kotimaista paperiteollisuutta voi tukea tulostamalla aineiston ihan paperille!

Tagit: —
Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Kommentit 28 kommenttia

Oppilaat pitää opettaa kriittisiksi: pitää miettiä
- missä mediassa juttu on julkaistu
- miksi juttu on julkaistu juuri nyt
- miten juttu on otsikoitu
- kuka jutun on tehtyt
- ketä on haastateltu ja miksi
jne.

Voi vaikka miettiä miksi kepulainen lehti julkaisee juuri nyt ison uutisen että ruuan alv-ale lähentäisi Suomen ja Euroopan ruokien hintatasoa. Lähteenä joku Pellervon tutkimus.

Aiheesta on keskusteltu nettiopetuksen osalta mm. Qaikussa (http://www.qaiku.com/home/nettimuori/show/1de881a3adc1880881a11de9862ef5f40be084f084f/)

Yli 500 kouluvierailua tehneenä olen vankasti sitä mieltä, että kaikki yllämainitut (oikeudet, kriittisyys, tietoturva, mutta myös median positiiviset asiat jne.) tulee olla mukana. Välttämätöntä on saada opettajille tarvittava lisäkoulutus. Tekniset edellytykset ovat useimmilla kouluilla olemassa, tekninen tuki todella vaikeasti saatavilla.
Samoin mediakasvatusta tarvitaan vanhemmille, sillä monessa kodissa kokonaistaidot erityisesti verkon osalta ovat aikalailla kevyissä kantimissa.

Jos jotakin kasvatusta pitäisi luonnehtia turhaakin turhemmaksi, se olisi tämä. Lapset kuolisivat tylsyyteen miettiessään uutista ruuan alv-alesta tms. . Kun kokemusta iän myötä tulee, vastaukset tulevan NN:n kaltaisiin kysymyksiin kuin itsestään, ei se vaadi sen enempää mediakasvatusta tai muutakaan hölynpölyä.

Paljon parempi olisi korvata tällaiset kasvatukset vaikkapa kasvattamalla lapsia käytännönläheisiksi missä olisi aika paljon parantamisen varaa nykynuorisolla, jopa useimmilla aikuisillakin. Ei valuisi aika ainakaan turhuuksiin.

Lähdekritiikki. Olen tavannut liian monta ihmistä jotka kuvittelevat että wikipedia on hyvä lähde kouluraportissa. Yleensäkin “jos se on netissä sen pitää olla totta”.

Koskee tietenkin myös sanomalehtiä yms. kuten yllä mainittiin, mutta vielä tärkeämpi verkossa kun ei ole kustantajaa/julkaisijaa tai päätoimittajaa, jonka maine on vadilla huonosti tehdystä työstä.

Asia on paljon tärkeämpi kuin Ctb:n halveksivasti mainitsema Kepun ruoka-ale.

Mutta tosiaan, tärkeintä olisi oppia etsimään tietoa ja esittämään kysymyksiä. Jos opettaja tekee sen oikein, niin moni muu ketjussa mainittu asia hoituu ohessa.

Käsityön tunneilla pitäisi opettaa foliohattujen tekoa.

Noiden tekstissä mainittujen asioiden lisäksi tulisi ehdottomasti opettaa nuorille perusasioita sosiaalisista medioista, kuten Facebook ja IRC-galleria. Vähän väliä tulee juttua siitä, miten joku on lähettänyt vaikkapa Youtubeen videon, jossa kaveri/luokkakaveri tekee/sanoo jotain typerää (yms), kysymättä lupaa julkaisuun. Tästä syystä nuo tietosuojavaltuutetn esiin tuomat yksityisyyteen liittyvät kysymykset ovat hyvin tärkeitä.

Mediakriittisyys on myös tärkeää, mutta se miten sitä nuorille opetetaan onkin jo toinen juttu. Iän myötä sitä oppii katselemaan eri lähteiden uutisointia kriittisemmällä silmällä. Ei minulla ollut 12-15 -vuotiaana hajuakaan siitä miksi jostakin asiasta uutisoitiin jollakin tavalla tai mitä sen asian taustalla on ollut, kun en lukenut edes lehtiä. Tuohon mediakriittisyyteen vaaditaan jo vähän perehtyneisyyttä maailman asioista.

Nämä asiat nousivat nyt ensimmäisinä mieleen näin aamukahvia ryystäessä, vaikka kello käy yli puolen päivän.

Nykyaikainen verkkomedia ei ole pelkkää lukemista vaan myös aktiivista tuottamista. Medialukutaito-käsite on suomeksi vähän hankala, koska kyse on kuitenkin taidosta ymmärtää ja toimia. Ymmärtääkseni?

Kuitenkin toivoisin tuon aktiivisen toimimisen korostamista. Hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta “mediakasvamisesta” on Star Wreck -hanke. Kun tuota hanketta ja jatkohankkeita ajattelee, niin alan kannattaa Ctb:n ajatusta mutta toisaalta… suurin osa meistä on tavallisia tallaajia ja lapset taitavat olla hämillään (vaikka näyttävät innostuneilta), kun kokemuksen ääni on aikuisilla vaihtunut ymmärtämättömyyden kähinäksi.

Ensin tulisi mieleen kunnianhimoiset suunnitelmat elokuvakulttuurista, AV-lukutaidosta sekä mediakriittisyydestä mutta ehkäpä riittäisi jos teini tytöt saataisiin aivopestyä siten että eivät kaikki haluaisi olla Beyonceja ja teinipojat siten että perjantaina voi tehdä muutakin kuin hakea sen mäyräkoiran kaupasta.

Ensinnäkin koko “medialukutaito” näin keskusteltuna on aivan turhaa. Perusteluna se, että missään ei näy millä luokka-asteilla tätä pitäisi tehdä. Onko kyse alakoulusta, yläkoulusta, lukio-/ammattikouluista vai yliopistoista. Rivien välistä voisi lukea että todennäköisesti kahdessa ensimmäisessä. Näissäkin tulee muistaa että 7-12 -vuotiaat ovat ihan erilaisia “medialukijoita/-käyttäjiä” kuin 13-16 -vuotiaat.

On hyvä että asiasta keskustellaan, mutta päätyminen lopputulokseen “opettajat hoitavat” on hieman sama kuin mitä suuri osa kasvatuksesta näyttää nykyisin olevan eli “opettajat hoitavat oman työnsä ohessa”. Mielestäni olisi tärkeämpää tarjota opettajille mahdollisuus hoitaa työnsä kunnolla ts. antaa lisää resursseja ja pienentää ryhmäkokoja. Jos tämä saadaan kuntoon, sen lisäksi että vanhemmat hoitavat tenaviensa kasvatuksen, tulee tuo kaikkien toitottama medialukutaitokin opetettua normaalin opetuksen ohessa. Opetuksessahan käytetään jo kotitehtäviä, raportteja ym. missä haetaan tietoa aktiivisesti eri lähteistä. Jos näiden ohjaamiseen annetaan riittävästi aikaa, tulee medialukutaitoon kuuluvat asiat myös käsiteltyä. Koko medialukutaidon sisältö voidaan esittää yhdellä A4:lla, joten opettajan omaksia osaamiseksi riittää luku- ja ymmärrystaito. Ei nämä(kään) asiat ole mitään rakettitiedettä, jota ei terveellä järjellä varustettu opettaja voisi opettaa.

Siis yhteenvetona: opetussuunnitelmaan yksi A4:n sisällöstä ja resurssit työn kunnolliseen hoitamiseen niin tämäkin asia tulee hoidettua ilman normaalia hypetystä ja panikointia.

T.I. kirjoittaa tärkeästä osasta mediaa eli tästä sosiaalisen median puolesta. Jos nämä unohdetaan mediakasvatuksessa, tehdään iso virhe. Jo ala-asteikäisten osalla sosiaalinen media on pelien jälkeen tärkein verkonkäyttötapa. Kuitenkin taidot ovat usein aika puutteellisia. Puutteellisuus tarkoittaa erityisesti tekijänoikeuksia ja yksityisyyden suojaa.

> Heittäisinkin tässä kohtaa pallon blogin lukijakunnalle – mitä teistä
> kouluissa tulisi opettaa ”mediakasvatuksen” otsikon alla?

Ikävä huomata, että suunnitelmatalousfundamentalismi on voimissaan, vaikka Neuvostoliitto romahti lähes parikymmentä vuotta sitten.

Todellisuudessa yksikään asiantuntijoista koostuva työryhmä ei ole tarpeeksi pätevä ja kaikkitietävä, jotta pystyisi laatimaan kunnollisen opetussuunnitelman. Tällaiset asiat selviävät vain vapailla markkinoilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Hyväksi havaitut menetelmän yleistyvät markkinoilla, kun taas huonot jäävät pois.

Ihan typerää yrittää jostain norsunluutornista miettiä jokin monopolistinen opetussuunnitelma koko maahan. Jos maassa on vain yksi ainoa opetussuunnitelma, niin sen toimivuutta ja hyvyyttä ei voida mitenkään testata, koska ei ole vertailukohtia. Kaiken lisäksi valtiolla ei ole taloudellista insentiiviä laatia mahdollisimman hyvää opetussuunnitelmaa.

Mediakasvatuksessa olisi hyvä kertoa esim. se, että
- Normaaliin seksiin ei kuulu välttämättä kuulu se että 10 miestä ruikkii spermaa tai pissaa naisen kasvoille, kuten pornosivuilta voisi oppia.
- Hampurilaismainoksen mainoskuvassa oleva hampurilainen kiiltää koska siihen on suihkutettu muovisuihketta, eikä ketsuppikaan ole oikeasti ketsuppia.
- Wikipediaan kirjoitettu valheellinen juttu päätyi uutisiin, jonka jälkeen Wikipediakin hyväksyi jutun, koska sille oli virallinen lähde. Usean eri lähteen tarkastaminenkaan ei takaa että tieto olisi oikea.
- Netistä löytyy paljon ilmaisia pelejä ja ohjelmia. Olisi hyvä mainita mistä ja millaisia (esim. sf.net).
- Moneen ongelmiin löytää vastauksen Googlella. Jopa ammattilaiset käyttävät sitä paljon töissään.

Mediakriittisyys tulee mieleen ihan keskeisimpänä. Eli käyttäessämme tai luodessamme mediaa olemme manipuloitavia ja manipuloijia.

Sitten tämä, ettei media yksinään luo mitään, esimerkiksi trendejä vaikka näin usein lukeekin väitettävän. “Tämän syksyn trendivärit” valikoituvat toimittajien juttuihin niistä tuotteista, mitä muotitalot tarjoavat.

XYZ ketjun kauppias haluaa että käymme juuri heidän kaupassaan, kansanedustaja haluaa manipuloida mielipidettämme, että saattaisimme juuri hänet valtaa (jotta hän voisi käyttää valtaa hyväksemme).

Median tuottajiana, esimerkiksi kirjoittaessamme keskustelupalstalle vaikka viestin “Näyttö YYZ osottautui hyväksi” tai “Puolueen QWE edustaja jäi kiinni valehtelusta” olemme manipuloimassa toisten mielikuvia ja näin jopa kulutusta tai äänestyspäätöstä.

Eityisesti politiikan ja median välistä suhdetta olisi tärkeä valottaa. Mielellään jo ala-asteen ylemmillä luokilla.

Viihteen puolelta sitten tuo, miten se vaikuttaa meihin. Hyvää aineistoa saa ainakin Anu Mustosen kirjasta Media psykologia.

Kiitokset jo tässä vaiheessa todella hyvistä kommenteista!

Itselleni mediakasvatuksessa isoin ongelma on vähän sama kuin mahdollisessa tietoyhteiskuntaministeriössä – aihepiiri leviää nopeasti käsiin. Tämä tulee vastaan esimerkiksi kriittisessä suhtautumisessa mediaan -> siinä lähtökohtana tulisi mielestäni olla klassinen länsimainen luonnontiede metodeineen täydennettynä sopivalla annoksella post-modernismia, mutta tämä pätee kaikkeen oppimiseen / tiedonhankintaan, ei pelkästään mediaan.

@ anti-kommunisti: Suomessa on tällä hetkellä varsinkin lukioiden kohdalla suhteellisen toimivat “markkinat” koulujen erikoistumisen yms. kautta. Ymmärtääkseni nyt valmisteilla oleva dokumentti ei tule mitenkään rajaamaan, mitä kaikkea kouluissa voidaan tarjota.

Mediakriittisyyttä itsekin haluisin painottaa, siis esim. ymmärrystä siitä millä tavalla katsojaa tai lukijaa johdatellaan. Tunnilla voidaan esimerkiksi näyttää ohjelmanpätkiä ja sitten analysoida yhdessä siinä käytettyjä tekniikoita. Kirjastosta löytynee vielä sellainen (80-luvulla kirjoitettu?) teos kuin Len Masterman – Medioita oppimassa. Kirja oli jokus avoimen yliopiston viestinnän appron oppimateriaalina. Siinä on konkreettisia ehdotuksia mediakasvatuksen sisällöksi.

Yksi hyvä tehtävä muistuu mieleen lukion äidinkielentunneilta, siinä piti kirjoittaa samojen faktojen pohjalta eräästä kuvitteellisesta rikoksentekijästä joko paisutteleva kohu-uutinen tai sitten myötätuntoinen säälijuttu. Siinä oppii huomaamaan miten täysin erilaisen kuvan uutinen voi antaa samoista lähtökohdista.

Itse varmaan lähtisin siitä suunnasta että kuka tuottaa sitä mediaa. Mitkä päämäärät tuotetulla medialla on saavuttaa katsojassa(lukijalla ym) ja miten sillä pyritään vaikuttamaan kaikkiin muihin asioihin.

Ehkä jo kokonaan oman työryhmän saisi koottua pelkästään politiikan käsittelyyn mediassa. Kuinka artikkelit kirjoitetaan ja kuinka kuvia käytetään artikkeleiden mukana luomaan toista kuvaa. Ja tämän lisäksi videoiden hyödyntäminen. Kuinka jo pelkästään AD:t, päätoimittajat, toimittajat, haastateltavat, työverit ym vaikuttavat siihen itse median tuottamiseen omilla mielipiteillä ja kuinka ne vääristävät auttamattomasti hyvin helposti jo kaiken materiaalin.

Lopulta kuitenkin päädytään aina siihen syyhyn että kaiken median luovat ne joilla on sillä voitettavaa itselleen joko rahallisesti tai vallan kasvattamisella. Josta taas pääsee muihin aiheisiin jotka luovat tilanteet noille, mutta jätän ne välistä.

Ehkä aina kannattaa mediakoulutuksessa muistaa että historia täytyy oppia jo silloin kun se tapahtuu. Koska jälkeenpäin voidaan kyllä asioita muuttaa tarvittaessa (voittanut osapuoli kirjoittaa historian) tai selittää ummet ja lammet että miten muut ovat käsittäneet asiat väärin. Aivan kuten myös pitäisi kyetä olla ottamatta mitään puolta. Aina lukea kaikki tiedot myös vastustajan puolelta, rationalisoida kaikki syyt kysyen aina mitä, miksi, milloin, kenelle, keneltä ym. Ja pitäisi pyrkiä aina etsimään tietoa sellaisista asioista joita ei kerrota.

Voi myös ehkä olla parasta kasvattaa ihmiset nimenomaan kysymään asioita. Eivätkä vain tyytymään heti annettuun tietoon. Ja kyseenalaistamaan kaikki tieto, juuri opittu ja enemmistön puhumakin.

Eihän tuollainen toiminta loppujen pelissä ole mitenkään helppo asia tosiaankaan. Kyse on kuitenkin kasvatuksesta ja pitäisi pyrkiä niihin yksinkertaisiin asioihin jotka antavat “avaimet käteen” tulevaisuutta varten ja sen jälkeen vain toivoa että tarpeeksi hyvin on optettu “kultaiset säännöt”. Alkaen aina moraalisesta tavasta kunnioittaa toisia, toisten tekemää työtä ja oikeuksia, sopimuksia ym

Poisoned Pawn: “Yksi hyvä tehtävä muistuu mieleen lukion äidinkielentunneilta, siinä piti kirjoittaa samojen faktojen pohjalta eräästä kuvitteellisesta rikoksentekijästä joko paisutteleva kohu-uutinen tai sitten myötätuntoinen säälijuttu. Siinä oppii huomaamaan miten täysin erilaisen kuvan uutinen voi antaa samoista lähtökohdista.”

Tuo on ollut erinomainen tapa opettaa käytännössä. Itse varmaan lisäisin tuohon vielä erilaisten valokuvien käyttämisen. Jolla voidaan jo opettaa että kuinka kuvalla voidaan saada aikaiseksi lukijalle täysin päinvastainen mielikuva artikkelista/käsiteltävästä aiheesta kuin mitä tekstissä oikeastaan kirjoitetaan.
En itse muista materiaalia mutta tampereen ammattikorkeakoulussa oli erinomaiset useamman kurssin pikakäsittely pelkästään kuvan lukemisesta artikkeleiden ohessa.

Äsken tuli vastaan eräällä terveyssivustolla juttu, jossa oli listattu “10 hyvää syytä juoda olutta”, pelkästään olutmyönteisiä pointteja. Lähteenä englantilainen The Sun -iltapäivälehti. Eli uutisten taustoja pitäisi todellakin oppia arvioimaan.

Mielestäni pitää opettaa käyttämään omia aivoja. Se, että ei ota tosissaan mitä muut ihmiset livenä puhuvat on kaiken alku. Lapsen pitää ymmärtää, että kaikilla on oma agendansa, jopa hänellä itsellään.

Kaksi kommenttia:

Ensinnäkin wikin käytöstä lähteenä: poikani mainosti tuossa tehneensä koulutehtävän mateesta “kopioimalla wikiä” – jonka jälkeen hän oli katsonut samat tiedot myös joiltakin kalastussivustoilta, eli nimenomaan lähdekritiikkiä. Sitä ei ole tuo yleinen kailotus “wiki on epäluotettava” (yleensä wiki on hyvin luotettava asioissa jotka löytyvät myös “vanhanaikaisista” hakuteoksista tai jotka eivät herätä suuria intohimoja. Ketään ei kiinnosta levittää puppua Marcus Tullius Cicerosta; joku tämän päivän poliitikko voi olla eri asia.

Toinen kommentti liittyy opettajankoulutukseen: N. vuosi sitten päätettiin yhtäkkiä, että opettajaksi ei voikaan erikoistua niin että opettattavana aineena on tietojenkäsittely, vaan lähdetään siitä, että muiden aineiden opettajat opettavat ATK:ta kykyjensä (jos on; usein ei ole!) mukaan.
Tähän törmäsi ikävällä tavalla siskonpoika jonka oli tarkoitus valmistua ATK:n ja matematiikan opettajaksi. Nyt oli sitten kiireesti pätevöidyttävä matematiikkaan ja fysiikkaan… (eli äkkipäätöksellä myös kohdeltiin opiskelijoita törkeästi).

Herään vähän myöhään tähän haasteeseen, koska suomalaiset sivustot eivät oikein tahtoneet tulla Kiinan suuren palomuurin läpi.

Aiheeseen liittyen edistyneempiin “mediataitoihin” kuuluu mielestäni viimeistään lukiotasolla, yhteiskuntaopin ja historian yhteydessä keskustella informaation rajoittamisesta, sen historiasta ja nykykäytännöistä. Valtion määräämistä ikärajoista aina Kiinan ja Saudi-Arabian nettisuodatukseen asti, saman ilmiön erilaisina esiintymismuotoina. Ei vaadi kummoistakaan kristallipalloa sen näkemiseen, että tiedonkulun rajoitukset tulevat olemaan merkittävässä osassa kun nykykoululaiset ovat aikuisia.

Toinen asia, josta on vahvoja mielipiteitä on yksityisyysaspektien opetus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jokainen ala-asteen ekaluokkalainen ymmärtää varmasti kiristyksen käsitteen, ihan omakohtaisesta elämästä. Parilla tunnilla (tai sarjakuvassa á la tekijänoikeussarjakuva) esitettävällä kiristyspohjaisella esimerkillä saadaan teroitettua yksityisyydenhallinnan perusteet alaluokkalaisille.

EU-komissio julkaisi juuri suosituksia jäsenvaltioille:
http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1244&format=HTML&aged=0&language=FI&guiLanguage=en

Ote tuosta introsta, ja varsinaiset suositukset löytyvät PDF-tiedostosta oheisen sivun alalaidasta: “Koulutus- ja opetusasiat kuuluvat jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, mutta komissio kehotti silti tänään EU-maita käynnistämään keskustelun keinoista, joilla medialukutaidolle voitaisiin antaa enemmän näkyvyyttä opetuksessa.”

Medialukutaitoa pidetään siis keskeisenä. Kysymys ei ole vain mediakasvatuksesta ikään kuin erillisenä osana yhteiskuntaa, vaan välttämättömästä kansalaistaidosta, joka leikkaa monia asioita informaatioyhteskunnassa, samoin kuin lukutaito yleensä.

Ehdotan teille Ville Oksanen tälläistä kirjaa http://www.pokkarit.fi/kirjat/tieto/Mediakontrolli

Lisää materiaalia löytyy paljonkin Chomskyn sivuilta: http://www.chomsky.info/

Eli voisimme pohtia mitä tällä hetkellä tehdään väärin, jotta voimme tulevaisuudessa sen ehkäistä tapahtuvan.

Raips ja Reijo: Kiitos linkeistä!

Washington Postissa on tuore artikkeli, joka on aika herättävää luettavaa nykymediamaailmasta.

Ville Oksanen, Yhdysvalloissa mediakontrolli on hyvinkin poikkeuksellinen. Se joka hallitsee mediaa, hallitsee myös maan mielipiteet. Sama asia on monissa muissa länsimaissa, esim Suomessakin.

Jo pelkästään AD:lla on usein enemmän poliittista valtaa kuin poliitikolla tai päätoimittajalla. Ja kun saadaan toimittajat ym tekemään halutunlaisia tekstejä haluttuna aikana niin saadaan ihmiset keskustelemaan halutuista asioista ja täten käännettyä ajatukset muualle ei-mieluisista asioista tai kohdistettua mieluisiin asioihin.

Ja historiaahan on aina mukava päästä vähän muuttelemaan. Etenkin jos nykyinen tilanne ei ole niin kaunis. http://www.cs.dartmouth.edu/farid/research/digitaltampering/

Uskoisin arkiston johon on koottu eri näkökulmasta kirjoitettuja artikkeleita nuoria kiinnostavista aiheista (tai muuhun opetukseen liittyvistä aiheista) olevan erinomainan opetusväline.

Yhdessä voidaan luokassa sitten pohtia mitkä mahtavat olla eri kirjoittajien motiivit. Riippuen artikkeleiden aihepiiristä opetus voidaan integroida moneen eri aineeseen (historia, äidinkieli, terveyskasvatus jne.)

Eihän asiassa ole oikeastaan mitään uutta. Vuosikymmeniä valkoinen ja punainen lehdistö kirjoitti asioita omasta näkökulmastaan. Samaten tieteessä on kautta aikain julkaistu väärää tietoa, joka on sitten kummitellut lähteinä vuosikymmeniä (joskus jopa vuosisatoja).

Ongelma syntyykin lähinnä siitä, että koululaitos on vanhastaan pyrkinyt opettamaan “ainoaa oikeaa totuutta” jota ei määritelmällisesti ole olemassa. Koulukirjoissa ei yleensä ole lähdeviitteitä – eli niihin ei voine luottaa :)

[...] blogissa aikaisemmin mainittu LVM:n mediakasvatuksen roolia uudessa tuntijaossa miettynyt työryhmä sai työnsä päätökseen. [...]

Kommentoi kirjoitusta

Kirjoitusohjeita

  • Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
  • Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
  • Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.

Toimitus varaa oikeuden poistaa sopimattomat viestit keskusteluista. Voit ilmoittaa sopimattomat viestit "ilmoita"-linkeistä.

Katso myös keskustelun ja kommentoinnin säännöt.

Takaisin ylös
RSS

Selaa blogikirjoituksia

Aiheet
Arkistot
TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös