Mitä muksuille mediakasvatukseksi?
Päädyin osallitumaan LVM:n vetämään työryhmään, jonka tavoitteena on määritellä, mitä kouluissa pitäisi opettaa lapsille ja nuorille mediakasvatuksesta. Ryhmän ensimmäinen varsinainen kokous on nyt takana ja täytyy tunnustaa, että asia on selkeästi monimutkaisempi kuin olisin osannut ennakoida. Ensimmäinen palaveri meni pelkästään käsitteiden valintaan ja määrittelyyn. Esimerkiksi mitä eroa – jos mitään – on medialukutaidolla, mediataidolla, mediakompetenssilla ja mediasivistyksellä? Asiasta on myös tuotettu jo aikaisemmin huomattava määrä materiaalia niin Suomessa kuin EU:ssa, jonka läpikäyminen ja prosessoiminen nyt tehtävän työn pohjaksi vie aikansa.
Joka tapauksessa itse ydinkysymys on mielenkiintoinen: Miten jatkossa kouluissa kyettäisiin opettamaan oppilaille tarvittavat medianhallintakyvyt, joihin tulisi kuulua mekaanisen tuottamisen ja tiedonhaun lisäksi esimerkiksi kyky analysoida ja arvioida aineistojen luotettavuutta ja ennen kaikkea käyttää mediaa aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen? Jo ensimmäisen kokouksen perusteella vastausta lähdetään hakemaan hyvin eri näkökulmista riippuen henkilön taustoista. Ei esimerkiksi liene yllätys, että elokuvatarkastamon edustajan näkökulmasta haitallisten materiaalien tunnistaminen ja ikärajojen osaaminen on keskeistä mediaosaamista tai että tietosuojavaltuutetun toimiston edustaja taas haluaa nostaa yksityisyyden suojaamiseen liittyviä aiheita. Paikalla ollut “oikea” luokanopettaja taas huolehti siitä, että nykykoulun realiteetit eivät päässeet unohtumaan. Valtaosa opettajista ei ole saanut lainkaan mediakoulutusta ja koulujen resurssit esimerkiksi teknisen tuen suhteen ovat yleensä hyvin rajallisia. Oma kontribuutioni jäi toistaiseksi varsin vähäiseksi – onnistuin lähinnä lisäämään “mediaoikeudellisen osaamisen” käytettyjen käsitteiden listaan.
Heittäisinkin tässä kohtaa pallon blogin lukijakunnalle – mitä teistä kouluissa tulisi opettaa “mediakasvatuksen” otsikon alla?
******
Kun nyt koulupuolella ollaan, pitänee mainita, että Kaliforniassa on vihdoin tehty se, mitä olen pitkään toivonut tapahtuvan myös Suomessa eli lähdetty käyttämään aktiivisesti avointa lisensointia oppikirjakustannusten alentamiseen:
“…The electronic textbooks, available for use as soon as this fall, were among the first reviewed as part of Gov. Arnold Schwarzenegger’s Free Digital Textbook Initiative. The “open source” material was reviewed by a state education panel to help school districts identify online learning resources. Electronic textbooks for other subjects will be reviewed in coming months..
..The governor is promoting free digital textbooks to help cash-strapped districts save money and create interactive learning environments in California, where the government has been forced to make drastic cuts to education funding.” (Teacher Magazine)
Nopealla tarkastelulla jakelussa olevat materiaalit ovat kohtuullisen laadukkaan oloisia ja avoin lisensointi (Creative Commons Attribution-Share Alike -lisenssi) mahdollistaa myös niiden joustavan jatkokehittämisen. Periaatteessa olisi siis mahdollista ottaa esimerkiksi tämä kemiankirja ja kääntää se lisenssin mukaisesti suomeksi. Sähköisten kirjojen kohdalla on ongelmana tosin toistaiseksi on niiden käyttäminen luokkahuoneympäristössä, mutta lukulaitteiden kiristyvä kilpailu tuo todennäköisesti helpotusta tilanteeseen – ja ainahan kotimaista paperiteollisuutta voi tukea tulostamalla aineiston ihan paperille!
