Aita, seipäät? (Lex Nokia)
Talouselämän tutkiva journalismi on nostanut taas pintaan hetkellisesti rauhoittuneen keskustelun siitä, uhkailiko Nokia yleisen urkintalain yhteydessä virkamiehiä tai/ja poliitikkoja. Artikkelissa keskeisimmät lakia valmisteleet virkamiehet kiistävät kautta linjan Nokian harjoittaman uhkailun. Uskon heidän kertovan totuuden asiasta. Esimerkiksi LVM:n JP Ristolaa olisikin ollut täysin hullua uhkailla aiheesta, jota hän on koko ajan kannattanut henkilökohtaisella tasolla. Sama pätee myös ilman muuta johtaviin asiaa käsittelleisiin poliittisiin toimijoihin – Suville tai Kimmolle ei tarvitse pitää pitkiä myyntipuheita yritysten oikeuksien lisäämisestä.
Sen sijaan mielenkiintoisempi kysymys on, millä hankkeen taakse saatiin SDP ja AY-liike, jotka tukivat ehdotusta vielä perustuslakivaliokunnan käsittelyn yhteydessä. Esimerkiksi aamuäreän Jacob Södermanin (sd.) hyvin aggressiivinen hyökkäys AamuTV:ssä lakia kritisoinutta Annika Lapintietä (vas.) vastaan (“Propagandaa, propagandaa – lukisit edes lakitekstin”) herätti kyllä väkisinkin kysymyksiä siitä, mitä kulisseissa oli tapahtunut. Vastaus taitaa olla tässä:
“…työnantajapuolelta on vain tähdennetty, että Nokian Suomessa toimimisen edellytykset pitää turvata asianmukaisella ratkaisulla.“
Uskoisin, että em. lause kuvaa EK:n ja Nokian virallisen lobbausposition hyvin täsmällisesti. Johtopäätösten (“…or else“) vetäminen jätetään täysin kuulijan vastuulle. Kyseessä on standardilähestyminen kiusallisiiin lakihankkeisiin. Täysin sama tyylikkäästi piilotettu uhkailu on nähty mm. ohjelmistopatenttien ja ryhmäkannelain yhteydessä. Molemmissa projekteissa liikkui myös vastaavia huhuja suoremmasta painostuksesta, mutta näistä ei koskaan esitetty mitään näyttöä.
Lisätty 23.2: AY-liikeaspektiin tuli reilusti lisätietoa Suomen Kuvalehdeltä
MUTTA.
Tällä ei pitäisi olla mitään (suurempaa) merkitystä lain käsittelyn kannalta – lobbaus on normaali osa “peliä” ja paljon keskeisempää olisi käydä keskustelua (ja harjoittaa tutkivaa journalismia) siitä, kumpi osapuoli on oikein oikeassa lain sisällöstä.
Ei liene yllätys, että itse olen valmis väittämään, että EK ja LVM efektiivisesti valehtelevat lain sisällöstä. EK:n toimitusjohtaja Leif Fargenesin tuore väite siitä, että laki parantaa työntekijän asemaa, on mielenkiintoinen esimerkki tästä. On kiistatta totta, että laissa määritellään nyt ensimmäistä kertaa täsmällisesti, mitä työntekijöille pitää kertoa ja missä vaiheessa, jos hänen teletietojaan seurataan liikesalaisuuksien vuotamisen tai käyttöehtojen rikkomisen paljastamiseksi. Syynä tähän on kuitenkin, että aikaisemmin kyseistä sääntelyä ei ole tietenkään tarvittu, koska työnantajalla ei moista oikeutta ollut.
Samoin LVM:n Lex Nokia-FAQ on hyvä esimerkki vastaavasta juristimaisen ovelasta sanakikkailusta, jolla pyritään hämärtämään lain varsin todelliset ongelmat. Tai no – kyseessä on sen verran ilmeinen toiminta, että se syö jo tekstin tehokkuutta.
Lopuksi kaksi kysymystä, joihin olisi hauska saada vastaukset ennen lain hyväksymistä:
- Liikennevaliokunta teki seuraavan muutoksen lakiin:
“Valiokunta on lisännyt 1 momenttiin sanan ehkäisemiseksi sanan selvittämiseksi lisäksi. Automaattinen käsittely on tarkoitettu jatkuvaksi toiminnaksi, joka voidaan ottaa käyttöön, kun sille asetetut edellytykset täyttyvät. Automaattisessa hakutoiminnossa havaittu poikkeama on yksi tapa, jolla yrityssalaisuuden paljastamisen selvittäminen manuaalisesti voi alkaa.”
Kysymys kuuluu, miten teletietojen seurantaa voidaan käyttää epäiltyjen rikkomusten “ehkäisyyn”?
- Kimmo Sasin ja perustuslakivaliokunnan yksi puolustus lain peruslainmukaisuudelle on ollut, että siinä ei ole kysymys viranomaistoiminnasta:
” Perustuslakivaliokunta ei ehdotetun sääntelyn kaltaisessa asetelmassa arvioinut sääntelyä suoraan suhteessa perustuslain 10 §:n 3 momentissa sallittuihin rajoitusperusteisiin, jotka ainakin ensisijaisesti koskevat julkisen vallan taholta tulevia puuttumisia.”
Entäs sitten ne tilanteet, joissa yhteisötilaaja onkin samalla viranomainen – kuten esimerksi työvoimaviranomaisten tarjoamien nettipäätteiden kohdalla?
********
Lisätty: Naapurityöhuoneesta tuli välitöntä kritiikkiä, jonka mukaan menen itse komeasti metsään viimeisessä kysymyksessä. Perustuslain 10 §:n 3 momentin perusteella voidaan kyllä säätää poikkeuksia viestintäsalaisuuteen, mutta kyseessä pitäisi olla tällöin viranomaisten tekemä puuttuminen merkittävästä yhteiskunnallisesta syystä (terrorismin torjuminen tms.) ja tästä voidaan johtaa, että yksityisille toimijoille tällaista oikeutta ei voida antaa lainkaan (tai ainakaan säätämättä asiasta perustuslain säätämisjärjestyksessä).









