ihan oikeasti, musiikissa tuottaja ei ole se tyyppi joka maksaa, vaan siinä on kysymys taiteellisesta panoksesta, siksi siitä maksetaan tekijänoikeus korvauksia, se on harhaan johtava termi kyllä mutta sitä huolimatta asia on näin.

Ihan oikeasti, Gramexeista menee osa nimenomaan taloudelliselle tuottajalle. Ns. taiteellinen tuottaja ei _välttämättä_ saa kertakorvauksen lisäksi mitään.

“Äänitteen tuottaja on Gramexin tilityssäännön mukaan “se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka aloitteesta ja vastuulla esityksen ääni tai muu ääni tai ääntä edustavat merkit ensikertaa tallennetaan”. Termillä ei siis tarkoiteta ns. taiteellista tuottajaa. Usein tuottajana on levy-yhtiö. ” (http://www.gramex.fi/?mid=150)

Asia on eri, jos tarkoitat sellaisia varsinkin hiphopista tutuksi tulleita tuottajia, jotka ovat käytännössä säveltäjiä. Tuottaja-nimike on siinä tapauksessa hieman harhaanjohtava.

Onhan se nyt ihmeellistä, että jos palkkaan muurarin suunnittelemaan takan itselleni tai muusikon säveltämään biisin häihini niin muurarille riittää kertakorvaus mutta muusikolle pitäisi maksaa korvauksia tästä työstä 90 vuotta!?!?!
Olen itsekin muusikko, mutta en voi silti ymmärtää tätä logiikkaa.
Totuus on tietysti se, että nämä tahot jotka tätä vaativat eivät oikeasti olekaan muusikoita, vaan niitä mafiapäälliköitä, joille yksinkertaiset muusikot ovat menneet myymään kaikki oikeudet teoksiinsa.
Vaikka olen muusikko ja säveltäjä, tunnen syvää inhoa tätä tekijänoikeusmafiaa kohtaan, enkä halua missään tapauksessa samaistua näihin rikollisiin.
Niinpä olen päättänyt että niin kauan kuin elän, minun kaikki tuotokseni tulevat yleisön saataville Creative Commons lisenssillä ja ilman minkäänlaisia rahastusaikeita.
Toivon että muutkin luovat ihmiset ymmärtävät erota Teostosta ja tehdä päätöksen joka luo hyvää mieltä kaikille ja rauhan omalletunnolle.

“Onhan se nyt ihmeellistä, että jos palkkaan muurarin suunnittelemaan takan itselleni tai muusikon säveltämään biisin häihini niin muurarille riittää kertakorvaus mutta muusikolle pitäisi maksaa korvauksia tästä työstä 90 vuotta!?!?!”

Et SINÄ maksa muusikollekaan (tai siis levy-yhtiölle) korvauksia kuin sen yhden kerran (paitsi jos olet tyhmä ja ostat DRM-nettikaupasta). Tässä on kyse siitä, että jos tehdyn musiikin tekijänoikeudet vanhenisivat esim. 15 vuotta levytyksestä, niin tämän ajan kuluttua voisit mennä PirateBayhyn ja ladata biisit sieltä, eikä kukaan voisi vaatia sinulta minkäänlaisia korvauksia mistään. Ei missään määrin verrattavissa mihinkään muurariin.

Minusta on ihan ok säilyttää tekijänoikeudet taitelijalla itsellään hänen elämänsä loppuun asti, jonka jälkeen ne automaattisesti raukeaisivat. Taiteilijan elinaikana eteenpäin myydyt tekijänoikeudet voisivat säilyä voimassa vaikka 10 tai 20 vuotta myyntihetkestä.

Sama käytäntöhän on muistaakseni myös patenttien kanssa, mikä on 100 %:n verrattavissa oleva kaupallisuuden haara. Patentin omistajalla on 20 vuotta aikaa käyttää patenttiaan kuten haluaa (vaikka myydä lisenssejä sen hyödyntämiseen), sen jälkeen immateriaalioikeudet eivät enää päde vaikka kuinka haluaisi.

Jos kastelukannu nyt viittasit siihen, että levy-yhtiö joutuisi maksamaan listoillaan olevalle artistille (= “muurari”) 90 vuotta korvauksia levytetyistä biiseistä, niin olet sittenkin väärässä. Levy-yhtiö on tekijänoikeuksien omistaja, se ei siis ole korvausvelvollinen kenellekään.

Esittäjän ja levy-yhtiön välisessä työsopimuksessa on sovittu erikseen, mitä lisämaksuja levy-yhtiö on valmis esittäjälle suorittamaan (esim. mikä provikka nettimyynnistä tai kokoelmille lisensoiduista biiseistä). Niillä ei ole mitään tekemistä enää tekijänoikeuksien kanssa. Isoille levy-yhtiöille levyttävät tusinatähdet ovat pelkkiä rivityöläisiä, jotka vuokraavat levy-yhtiölle äänensä. He eivät ole osa musiikin luomisprosessia eivätkä siten myöskään tietenkään saa oikeuksia biiseihin.

Jos Antti Tuisku lataisi uusimman levynsä torrenttina verkkoon, hän syyllistyisi tekijänoikeusrikkomukseen.

En nyt silti ymmärrä tätä juttua….
Miksi säveltäjä tai hänen jälkeläisensä pitäisi ansaita rahaa vuonna 2088 siitä, että säveltäjälle on tullut hyvä idea vuonna 2009?
Jos esim. muurarille on tullut hyvä idea tehdessän savupiippua vuonna 2009, voimme olla varmoja siitä, ettei kukaan saa siitä rahaa enää 90 vuoden päästä. Ja miksi saisikaan?
Teoston ja muiden mafiapomojen argumentit ontuvat ihan oikeasti. Pox:inkin pointti ontuu, enkä edes lähde vastaaamaan noin epämääräisiin horinoihin.

Sinä et ymmärrä tilannetta, voi voi. Jos vertaat musisoijaa muurariin, olet auttamatta väärässä.

Pox, kyse on levyllä soittaneiden soittajien/laulajien oikeuksista. Eli alkuperäinen tallenne vapautuu tällä hetkellä 50 vuoden jälkeen sen julkaisusta. Kaikki oikeudet ovat edelleen tekijätahoilla heidän kuolemaansa saakka ja sen jälkeen perikunnalla.

Ja tästä pidennyksestä hyötyvät ainoastaan neljä suurta levy-yhtiötä ja parikymmentä suurartistia. Levy-yhtiöt käyttävät sessiomuusikoita, jotka luopuvat näistä puhutuista korvausoikeuksista kuukausipalkkaa vastaan.

Eli jos muurari muuraa talon hän saa siitä kertakorvauksen. Ja jos sessiomuusikko (siis pelkkä soittaja, ei säveltäjä, eikä sanoittaja, eikä keikkaesiintyjä) soittaa biisin nauhalle hän saa siitä korvauksia 90 vuotta?? Ja näissä tapauksissa tuo sessiomuusikko on kk palkalla töissä ja luovuttaa nämä oikeutensa levy-yhtiölle.

Kuten kaikki nyt tajuaakin, ei tässä ole mistään muusikoiden edusta kysymys vaan suurten levy-yhtiöiden.

Aika konsu ja poliittikkomainen ehdotus: et olekaan vaatimassa enää suojan lyhentämistä vaan “siirtämistä” yhdestä lainpykälästä toiseen. Mitä merkitystä tällä olisi? Vaikuttaisiko se jotain suojan kestoon?

olettekos paljon nähnyt kauppojen levyhyllyillä myytävän levyjä, jotka on levytetty melkein 50 vuotta sitten, mistä muusikko saisi korvauksia. saati sitten 20 vuotta sitten tehtyjä. kyllä se on luokkaa beatles, rollari, elvis ja muut isot starat + perikunnat sekä etenkin levy-yhtiöt, jotka tästä pidennyksestä ne rahat käärii. ei siinä tavallinen rivimuusikko saa kuin hiluja korkeintaan. kyl se näin on.

Minusta on jotenkin hassua että musiikin tekijänoikeudet voi periä siinä missä vanhan vajankin. Olen vahvasti sitä mieltä ettei perikunnan tarvitse rikastua sillä että edesmennyt sukulainen sattui olemaan menestyvä muusikko. Olisikin hyvä jos musiikki olisi vapaata riistaa artistin kuoleman jälkeen, tämä olisi kulttuuriteko! Levy-yhtiöiden mieliksi voisi tuohon lisätä vaikkapa kolme vuotta, eli tekijänoikeudet katoaisi kolmen vuoden päästä artistin kuolemasta.

Mielestäni ideaalitilanne olisi se jos lailla kiellettäisiin se että tekijänoikeuksia voisi myydä jollekulle.
En missään tapauksessa voi ymmärtää sitä että Michael Jackson on ostanut oikeudet Beatles biiseihin jne.
Niinpä mielestäni oikeudenmukainen tekijänoikeus olisi se, että se aito säveltäjä ja esittäjä saa korvauksen ja lainsuojan esitykselleen vaikka 5 vuodeksi. Sen jälkeen tuo voisi olla vaikka vapaata riistaa. Tämä on ainakin minun oikeuskäsityksen mukaan fair homma. Musiikin tai muun median levitys vertaisverkoissa tulisi olla ok aina. Tämä olisi ideaali set up modernille yhteiskunnalle, jossa minä viihtyisin.
Valitettavasti moni nykyisin levy-yhtiöiden palkkalistoilla oleva luultavasti saisi lopputilin, mutta tämä on väistämätön rakennemuutos.
Monet mafiaorganisaatioissa nykyisin työskentelevät voisivat myös hankkia rehellisiä töitä.
Ehdotettu 90 vuoden tekijänoikeus on irvokkuudessaan ylittämätön.

Lähioikeuksien pidennys lähellä läpimenoa…

EU:n hanke pidentää musiikin lähioikeuksia on menossa läpi. Asiasta äänestettiin eilen JURI:ssa, joka päätyi tukemaan keston pidentämistä 95:teen vuoteen. Parlamentti muodostaa lopullisen kantansa 11.3., kun asiasta äänestetään pääkäsi…

Pontiac Pilates/Mikko:

Jos nyt mentäisiin nykysten kestojen mukaan, niin tuottajan oikeudet lyhenisivät 20 vuoteen (jos mallina olisi patenttisuoja) ja esittävien taiteilijoiden kasvaisivat 70 vuoteen kuolemasta. Tosin suoja-aikojen keston osalta en usko perikuntien rikastuttamiseen. Nyt kommenteissakin esiin tullut malli, jossa kesto rajaituisi elinikään lisättynä nyt käsittelyssä olevan direktiviivin mukaisella “use it or lose it”-säännöksellä voisi olla hyvä alku.

SItä kun on väitetään että ollaan jäävi, vaikka istutaan siellä sun täällä.

Siinä putoaa jo pohja pois maksujenmääräämisväännöstä ja niitä koskevasta “lainsäädännöstä”.