Lähioikeuksien pidennys lähellä läpimenoa
Lex Nokia -keskustelu vie tällä hetkellä käytännössä kaiken hapen suomalaisesta tietoyhteiskuntakeskustelusta. Tämä on hiukan sääli, koska maailmassa toki tapahtuu muutakin hyvin mielenkiintoista. Esimerkiksi EU:n hanke pidentää musiikin lähioikeuksia on Suomessa jäänyt vähelle huomiolle.
Asiasta äänestettiin eilen JURI:ssa, joka päätyi tukemaan keston pidentämistä 95 vuoteen. Parlamentti muodostaa lopullisen kantansa 11.3., kun asiasta äänestetään pääkäsittelyssä. Koska asia kuuluu yhteistoimintamenettelyn piiriin, tämän jälkeen on vuorossa on parlamentin ja ministerineuvoston kantojen sovittaminen yhteen.
Suomessa sivistysvaliokunta on samalla kannalla kuin EU-parlamentti, mikä ei ole erityisen ylllättävää huomioiden, ketkä olivat valiokunnan käyttämät asiantuntijat. Suuri valiokunta päätyi kuitenkin päinvastaiseen tulokseen ts. tukemaan hallituksen alkuperäistä kantaa, jonka mukaan selkeitä perusteluja pidentämiselle ei ole. Koska EU:n jäsenmaiden kesken on jo kuitenkin ilmeisesti syntynyt riittävä enemmistö keston pidentämiselle 70 vuoteen, Suomen konkreettiseksi tavoitteeksi jäi direktiivin tekstin selventäminen. Tämä lopputulos ei ole erityisen yllättävä, koska tällä kertaa paikalla oli myös tohtori Pekka Gronow, joka on todennäköisesti Suomen johtava (kriittisen puolen) asiantuntija ehdotuksen sisällöstä.
Suuren valiokunnan mietintö sisältää myös poikkeuksellisen tylyä kieltä koskien asiaa valmistelua opetusministeriön tekijänoikeusyksikössä (mikä uutisoitiin jopa lyhyesti STT:llä):
Kun edellä esitettyä verrataan asian valmisteluun opetusministeriössä, joka vastaa tekijänoikeusasioiden valmistelusta valtioneuvostossa, voidaan todeta, ettei valmistelussa ole asianmukaisella tavalla otettu huomioon perustuslain 96 §:n 2 momentin säännöstä. Valiokunta katsoo, että valmistelussa on vakavalla tavalla laiminlyönyt edellä mainitusta säännöksestä johtuva velvollisuus toimittaa U-kirjelmä lainsäädäntöehdotuksesta viipymättä eduskunnan kannan määrittelyä varten.
….
Lopuksi valiokunta haluaa vielä kiinnittää huomiota opetusministeriön 3.2.2008 päivätyssä kirjeessä esitettyyn näkemykseen siitä, että “ottaen huomioon asian herkkyyden ja siitä johtuvan perusteellisen valmistelun tarpeen sekä tekijänoikeusasioiden valmistelussa käytössä olevan moniportaisen valmistelurakenteen eduskunnan informoiminen käytettävissä olleiden inhimillisten voimavarojen puitteissa ei olisi ollut mahdollista ennen [marraskuuta]“. Valiokunta katsoo, että kyseisen toteamuksen hyväksyminen perusteeksi opetusministeriön toimintatavalle asettaisi kyseenalaiseksi perustuslain säännökset EU-asioiden oikea-aikaisesta käsittelystä eduskunnassa. Valiokunnan näkemyksen mukaan toteamuksen esittäminen osoittaa lähinnä piittaamattomuutta niistä Suomen perustuslain velvoittavista säännöksistä, joilla pyritään turvaamaan Suomen perustuslaillinen järjestelmä ja Suomen valtioelinten toimivallanjako muuttumattomana tilanteessa, jossa unionin päätöksentekosäännöt voisivat aiheuttaa eduskunnan valtaoikeuksien tosiasiallista siirtymistä valtioneuvostolle ja virkamieskunnalle
Tämä ei ole toki ensimmäinen kerta, kun kestoa pidentävän direktiivin valmistelussa virkamiehet saavat kuulla kunniansa. Esimerkiksi Euroopan johtava tekijänoikeustutkija, professori Hugenholtz antoi komission kuulla kunniansa pitkälle IFPI:n talutusnuorassa tapahtuneen valmistelun jälkeen.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni olisin valmis luopumaan kokonaan musiikin lähioikeuksista. Esittävien taiteilijoiden suoja voitaisiin hyvin siirtää osaksi normaalia tekijänoikeutta (kuten esimerkiksi valokuvien kohdalla on aikanaan tehty). Tuottajien suoja kannattaisi siirtää taas osaksi muita teollisoikeuksia, koska kyse on puhtaasti investointituesta, jolla ei ole varsinaista tekemistä tekijänoikeuden edellyttämän luovuuden kanssa. Poliittista tahtoa tähän ei kuitenkaan ole olemassa, joten idea on toistaiseksi varsin akateeminen.









