Laajennetaan Lex Nokiaa?
Urkintalaista (HE 48/2008) on tällä viikolla kirjoitettu ja sanottu lähes kaikki mahdollinen. Ajattelinkin ensin olla käsittelemättä enää koko aihetta. Loppujen lopuksi en kuitenkaan malta olla laittamatta lusikkaani kyseiseen, kovilla kierroksilla kiehuvaan soppaan.
Lakiehdotuksen keskeisin innovaatio on, että siinä laajennetaan yhteisötilaajien oikeuksia tunnistetietojen käsittelyyn pelkkien teknisten väärinkäyttötilanteiden ulkopuolelle ts. liikesalaisuuksien ja käyttöehtojen rikkomiseen. Miksei samaa konseptia ulotettaisi samalla muihin tuomittaviin ja haitallisiin tekoihin, joihin tietoverkkoa voidaan käyttää?
Liikesalaisuuksien vuotamisesta ei juuri Suomessa ole tullut tuomioita. Sen sijaan paljon yleisempi ongelma tuntuu IT-sektorilla olevan erilaiset pörssivedätykset, jotka käytännössä aina tapahtuvat yrityksen tietojärjestelmää käyttämällä. Siksi ensimmäisen lisättävän kohteen tulisi olla rikoslain 51. luvun mukaiset arvopaperimarkkinarikokset (sisäpiiritiedon väärinkäyttö, kurssin vääristäminen ja arvopaperimarkkinoita koskeva tiedotusrikos). Tämä muutos olisi omiaan vahvistamaan sijoittajien asemaa, mikä ei ole kai erityisen pahasta nykyisessä markkinamyllerryksessä?
Samoin yrityksille olisi varmaankin keskeistä tietää, etteivät niiden työntekijät osallistu laittomien kartellien suunnitteluun. Kilpailurikkomuksista seuraavat sanktiot voivat olla taloudellisesti vielä paljon rankempia kuin pörssirikoksista tulevat korvaukset, mikä korostaa valvonnan tarvetta. Koska tämäkin toiminta tapahtuu nykyään oletettavasti pitkälle sähköpostitse, verkon valvominen olisi vähintään yhtä tehokas keino kuin liikesalaisuuksien vuotamisen kohdalla.Kilpailun rajoittamisesta aiheutuu myös yhteiskunnalle hyvin merkkittäviä kustannuksia, mikä olisi osaltaan puoltamassa vahvempaa valvontaa kaikilla tasoilla.
Kolmantena ja ehkä kaikista ristiriitaisimpia tunteita herättävänä kohtana valvonta tulisi ulottaa ns. universaalirikoksiin ts. rikoslain 11. luvusta löytyviin tekoihin kuten joukkotuhontaan tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Suomalaiset yritykset tai niiden työntekijät eivät luonnollisesti yleensä syyllisty tällaiseen toimintaan, mutta erityisesti vähemmän demokraattisissa maissa kuten Burma, Turkmenistan ym. tällaisia tilanteita voi tulla vastaan, ja tällöin yrityksen johdolle tarvitaan riittävät työkalut työntekijöiden kontrolloimiseen.
Muitakin lisäyksiä voisi toki harkita. Esimerkiksi ympäristörikokset, sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa tai erilaiset kiristysrikokset voisivat olla hyvin mukana listalla – jota ei kuitenkaan koskaan tulla näkemään.









