Katson asiaa hyvin subjektiivisesta näkökulmasta, mutta käräjäoikeuden päätös on myös kirjoitettu harvinaisen loogisesti. Tuomari käy ensi läpi todistelun verkon avoimuuden ja Toppisen oman jakelun osalta ja siirtyy faktojen selvittyä oikeudelliseen analyysiin, joka on itsessään hyvin mielenkiintoinen. Tuomari säikyttää ensin lukijan toteamalla, ettei  Toppisen toiminta ei mene lain palveluiden tarjoamista tietoyhteiskunnassa piiriin:

Käräjäoikeus toteaa, että Toppinen on yksityishenkilö, joka omassa kodissaan on pitänyt suojaamatonta WLAN-reititintä ilman taloudellista tarkoitusta. Toppista ei siis voi pitää lain tarkoittamana tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajana. Siten mainitun lain 13 § ei suoraan sovellu Toppiseen.

Huomionarvoista on kuitenkin sanan “suoraan” löytyminen kappaleesta. Tuomari jatkaa nimittäin tästä:

…Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä, että tiedon sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta, jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä hyödyntämällä. Näin varsinkin, kun ei ole sellaisia erityisiä säännöksiä, joissa yksityishenkilölle asetetaan velvollisuus suojata WLAN-reitittimen käyttöä ja joissa ankara vastuu kytketään reitittimen suojaamatta jättämiseen.”

Toisin sanoen, vaikka Toppinen ei ole täysiveroinen “palveluntarjoaja”, kohta soveltuu analogian perusteella tulkittavaksi, koska missään muualla ei lainsäädännössä ainakaan aseteta vastuuta jakelusta. Tuomarilla olisi ollut tapauksessa selkeästi halu päättää toisin, mihin viittaa tämä päätöksen lopusta löytyvä päätöksen seurauksia analysoiva kommentti:
“Näin siitä huolimatta, että tekijöiden suoja avoimessa verkossa tapahtuvassa tekijänoikeuden loukkauksessa jää heikoksi, kun musiikin levittäjän jälkikäteinen yksilöinti on käytännössä mahdotonta tai ainakin varsin vaikeaa.”
Lainsäädäntö oli tapauksessa kuitenkin niin yksiselitteinen, ettei päinvastaiseen päätökseen ollut mahdollisuutta. Tai no – en yllättyisi, jos TTVK valittaa ja koettaa löytää enemmän sympatiaa Vaasan hovioikeudesta. Siihen asti voidaan joka tapauksessa juhlia yhtä verkon vapauden kannalta oikein päättynyttä tapausta!

“Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen mukaan geoblokkauksen kiertävä  katsoja ei riko lakia. Toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mielestä MTV:n ei pidä parjata katsojaa vaan YouTubea…”

MTV3:ssa oli joka tapauksessa päätetty, että jotain pitää tehdä tilanteelle. Tuloksena oli ilmeisesti äkäinen puhelinsoitto IIHF:lle, joka on nyt suostunut lisäämään 30 minuutin viiveen verkko-streamiinsä:

Bruno Marty, Excecutive Director Wintersports, said: “We deeply regret that we have to take this step, in particular for all the ice hockey followers out there who just want to enjoy the games online on YouTube. However, we currently see no other option to protect the existing media rights agreements with our broadcast partners, as some so called fans decided not to play fair and to illegally surpass existing copyright and geoblocking mechanism.”

Ilman MTV3:n toimenpiteitä asia ei olisi koskaan noussut Iltalehden, Ylen yms. etusivuille.  Tämän seurauksena tietoisuus geoblokkauksen (ja samalla yleisemmin verkkosensuurin) kiertämisestä on nyt levinnyt entistä laajempiin kansanryhmiin ja ennusteet “maan tavaksi” muuttumisesta tulevat toteutumaan etuajassa. (vrt. esim. ensimmäinen kommentti tässä uutisessa). Lehtovaaravaikutus FTW.

Musta Lumia 800 saapui tänään ja ehdin viritellä sitä käyttökuntoon yhden illan ajan.

Ensimmäisen illan kokemukseni Lumian käyttöliittymästä ovat erittäin positiivisia. Lumian Windows Phonen käyttäminen on aivan mielettömän hauskaa. Käyttöliittymä on nopea, ei töki ja suihkin valikosta toiseen kuin iPhonella aikanaan ihan vain sen takia, että liu?uttaminen on niin kertakaikkisen hauskaa ja miellyttävää.

Lumialla yhdistyvät Facebook ja Gmail todella sulavan saumattomasti. Lumian Facebook-asiakasohjelma on yhden illan kokemusten jälkeen ainakin sukupolven verran iPhonen tökkivää ja kaatuilevaa Facebook-sovellusta edellä.

Täysin onnistunut ensimmäinen iltani Lumian kanssa ei kuitenkaan ollut. Puhelimessa on nimittäin yksi erittäin inhottava puute: se ei osaa synkronoida yhteystietoja ja kalentereita Outlookin kanssa.

Microsoft ja Nokian tukisivut neuvovat käyttämään MS Office Hotmail Connector -ohjelmaa.

Periaatteessa Hotmail Connector voisi täyttää tarpeen, jos se vain toimisi kunnolla. Ikävä kyllä näin ei ole. Microsoftin Knowledge Basen sivustolla annettavat ohjeet ovat pahasti virheellisiä ja puutteellisia.

Kalenterin synkronointi minulla onnistuu siihen saakka kunnes vaiheena oli kopioidun kalenterin määrittäminen Hotmailin kalenterin asetuksiin calendar.live.com:ssa. Vaikka kuinka monta kertaa kokeilin ja seurasin ohjeita askel askeleelta, ei kopioimani kalenteri koskaan ilmaantunut Liveen. Ainoa valittavissa oleva kalenteri oli Liven vakiokalenteri.

Kontakteissa puolestaan Microsoftin ohjevideossa annetaan suorastaan vaarallinen ohje. Videossa kontaktit kopioidaan vetämällä. Tämä ei kuitenkaan kopioi kontakteja, vaan siirtää ne! Kontaktit poistuvat tällöin Outlookin paikallisesta listasta. Tämä ei ole missään nimessä haluttu toiminnallisuus.

Exchange-synkronointiin minulla ei ole mahdollisuutta. Ennen kuin saan ratkaistua Lumian Outlook-synkronoinnin, joudun pitämään iPhone pääasiallisena puhelimena.

Olisiko kellään antaa vinkkejä miten Outlook-synkronoinnin saa toimimaan?

iDisk on ollut välillä hidas, mutta 20 gigan tallennustilasta on ollut paljon hyötyä. MobileMen kuoppaamisen myötä iDisk jää historiaan ja tilalle pitää keksiä jokin muu. Mountain Lion tuo mahdollisuuden tallentaa joistakin ohjelmista tiedostoja iCloudiin, mutta tiedostoja ei voi tallentaa suoraan Finderista iCloudiin.

Dropboxilla se onnistuu. Dropbox on osoittautunut nopeaksi ja luotettavaksi ja se onkin ollut iDiskin rinnalla kovassa käytössä. Mutta ilmaistila ei riitä korvaamaan iDiskiä ja 99 dollaria vuodessa 50 gigasta on turhan kova hinta, vaikka 50 gigaa onkin mukava määrä tallennustilaa.

Microsoftin SkyDrive-palveluun kuuluu 7 gigaa tallennustilaa, mutta aiemmin palvelua käyttäneet saavat 25 gigaa käyttöön. SkyDrivelle ei ole oikein ollut aiemmin käyttöä, mutta uuden Mac-yhteysohjelman myös SkyDrive toimii kätevästi Finderista samalla tavalla kuin Dropbox. Muutaman päivän kokeilun perusteella SkyDrivesta on iDiskin korvaajaksi.

MobileMen palveluista jää siten kaipaamaan vain helppoa web-sivujen julkaisua ja kuvien jaossa kätevää Galleriaa. Muilta osin iCloud on mainiosti korvannut MobileMen.

Sovelluksessa perustetaan kutsupaikkoja ja hallitaan (ruoka)porukoita ja niihin koottuja sähköpostiosoitteita, joita kulloinkin siirretään osallistujina kuhunkin kutsuun. Kutsuun liitettyjä kehotteita voidaan lähettää useammalle yhdellä kertaa ja myös tarvittaessa “vastaustasi odotetaan” -muistutuksia. Myös peruutukset hallitaan sekä vanhentuneiden tietojen siivoaminen.

FoodManager -jäseneksi kirjautunut voi tarkastella sekä lähetettyjä, että saatuja kutsukortteja ja seurata tulostaululta mm. kuka on luvannut tulla ja kuka ei ole tulossa tilaisuuteen.

Kutsupaikat kohdennetaan GoogleMaps -kartalle lähiosoitteen perusteella. Kutsut (lähetetyt/saadut) on kiinnitetty kalenteritaulun tapahtumapäiviin taustavärillä. Kutsuilmoituksen vastaanottajat vuorostaan saavat sähköpostin sisältönä lähettäjätiedot ja linkin ohjelmiston osaan, jonka kautta mm. vastaus kuitataan.

Sovellus on maksuton ja ladattavissa Google Play -alustalta.

Invoke kuuluu FoodManager’s Tools -palveluihin, joihin voi tutustua www.ruokapaikat.com -sivustolla ja näihin liittyviä esitysvideoita löytyy YouTube -kanavalta..

Raimo Alha

Muistattehan sodan historian? Kun Google aikanaan kehitti Androidia, se jätti tietoisesti lisensoimatta Oraclen (tuolloin Sunin) Javan virtuaalikoneen. Tämän sijasta Google rakensi Androidiin oman Dalvik-nimellä kulkevan virtuaalikoneen, joka toteuttaa Javan rajapinnan lähes kokonaan. Oraclen mielestä tämä rikkoo heidän tekijänoikeuksiaan ja näinpä yhtiöt tapasivat raastuvassa.

Tuoreessa tuomiossa valamiehistö katsoo yksimielisesti Googlen rikkoneen Javan rajapintojen rakenteen, työnkulun ja organisaation tekijänoikeuksia.

Lisäksi valamiehistön mukaan Oracle on onnistunut todistamaan, että Googlen Java-kloonin toteuttama rangeCheck-metodit timSort.java ja CompareTimSort.Java -luokissa rikkovat Oraclen tekijänoikeutta. Valamiehistö myös katsoo, että Googlen olisi pitänyt ymmärtää, että se tarvitsee lisenssin käyttääkseen Oraclen Javan kaltaista koodia.

Kopio valamiehistön lausunnosta on täällä. Ja Ars Technican analyysi puolestaan täällä.

Androidin kannalta valamiehistön päätös on vähintäänkin huolestuttava. Vaikka oikeusprosessi varmasti tulee jatkumaan, päätös ei helpota Androidin ongelmallista oikeustilannetta lainkaan.

Google valittaakin päätöksestä. Ensin muotoseikkoihin (mistrial) vedoten. Tämän jälkeen oikeudenkäynnissä ratkaistaan, onko Google rikkonut Oraclen patentteja vastaan.

Euroopassa Oraclen kanteella ei olisi tekijänoikeusosuuksien kannalta menestymisen mahdollisuuksia. Meillä EU-oikeuden tuoreen päätöksen mukaan EU:ssa rajapinnat ja ohjelmointikielet eivät nauti tekijänoikeuslain suojaa.

EU-päätöksessä SAS Institute vs. World Programming Language todetaan seuraavaa:

1)      Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei tietokoneohjelman toiminnallisuus eikä tietokoneohjelman yhteydessä tiettyjen sen toimintojen hyödyntämiseksi käytetty ohjelmointikieli tai datatiedostomuoto ole kyseisen ohjelman ilmaisumuoto eikä niitä sellaisena suojata kyseisen direktiivin mukaisella tietokoneohjelmia koskevalla tekijänoikeudella.

2)      Direktiivin 91/250 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka on saanut tietokoneohjelman lisenssinvaraisen kappaleen, voi ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tarkkailla, tutkia ja kokeilla kyseisen ohjelman toimintaa niiden ideoiden ja periaatteiden selvittämiseksi, jotka ovat kyseisen ohjelman minkä tahansa osan perustana, kun hän suorittaa kyseisen lisenssin kattamia toimia sekä ohjelman lataamisen ja ajamisen, jotka ovat tietokoneohjelman käytön kannalta välttämättömiä toimia, edellyttäen, ettei hän loukkaa kyseistä ohjelmaa koskevan tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksia.

3)      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että tekijänoikeudella suojatun tietokoneohjelman käsikirjassa kuvailtujen tiettyjen osien toisintaminen toisessa tietokoneohjelmassa tai sen käsikirjassa voi loukata ensin mainittua käsikirjaa koskevaa tekijänoikeutta, jos tämä toisintaminen merkitsee tekijänoikeudella suojatun tietokoneohjelman käsikirjan tekijän henkisen luomistyön ilmentymän toisintamista, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tutkittava.

Joka tapauksessa Nokian päätös olla sitomatta kohtaloaan täysin Androidin varaan alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta ratkaisulta. Googlea ei hetkauta tippaakaan, vaikka se häviäisi Oraclelle. Mutta laitevalmistajille tämä olisi kuolettava isku.

Jotkut saattavat muistaa Sonera-stadionin entisenä Finnair-stadionina. Urheilupyhätöt vaihtavat nykyään nimeään sponsorisopimusten mukaisesti. Sonera on hallinnoinut Sonera-stadionin nimeä vuodesta 2010 lukien.

Tämä muistaen onkin hämmästyttävää, miten heikosti Sonera on hoitanut nimikkoareenansa alueen tietoliikenneyhteydet. Stadionilla surfaaminen erityisesti erätauon kahvijonossa on hermoja raastava kokemus: mobiilinetti pätkii ja tökkii ja länsialueella pudottaa säännöllisesti yhteyden 3G:stä Edgeen.

Kannattaisikohan Soneran rakentaa stadionilleen vierailijoille avoin WLAN-yhteys, jos 3G:ssä ei riitä kapasiteettia asiakkaiden palvelemiseen?

Esityslistalla on tällä kertaa seuraavat aiheet:

1.     Kokouksen avaus ? tekijänoikeuspolitiikan ajankohtaisia asioita 
2.     Neuvottelukunnan rooli 
3.     Tekijänoikeustoimikunnan mietintö ? Ratkaisuja digiajan haasteisiin (OKM 2012:2) ? jatkotyö
4.     Tiedotusasiat

-       Orpoteosdirektiiviehdotus

-       Enforcement-direktiivin muuttaminen, 26.4. komission tilaisuus

-       WIPO ? audiovisuaalisten esitysten kv-suoja, 20. ? 26.6.2012, Peking, Kiina

5.     Muut asiat 

Markus Leikolan ehdotus hyvitysmaksujärjestelmän uusimisesta ei ole jostain syystä vielä tällä kertaa mukana listalla. Sen suunniteltu virallinen julkaisupäivä on  kieltämättä vasta 9.5., joten lopullista tekstiä joudutaan odottamaan vielä muuta päivä.  Samoin listalla ei ole jostain syystä kesäkuun WIPO SCCR:n kokouksen esityslistaa.

Listalla olevista asioista ylivoimaisesti kiinnostavin on tekijänoikeusneuvottelukunnan mietinnön jatkotyöt. Ehdotuksen nettisensuurikohta ei ole ilmeisesti etenemässä, mutta jäljelle jää kuitenkin vielä esimerkiksi verkkotallennuspalveluiden kohtelu ja uutismateriaalien sopimuslisensointi.

Myös neuvottelukunnan roolia koskeva keskustelu tulee olemaan mielenkiintoinen. Itse toivoisin, että ministeriössä voitaisiin siirtyä huomattavasti nykyistä nopeampaan prosessiin lainsäädännön kehittämiseksi. Pieniä korjauksia pitäisi voida tehdä ilman raskaita virallisia kuulemiskierroksia ja luottaa siihen, että laajapohjainen neuvottelukunta tuottaa tarvittavan palautteen ongelmista.

****

Jääkiekon MM-kisat ovat nostaneet jälleen kerran kysymyksen streaming-palveluiden oikeudellisesta statuksesta. Tekijänoikeudellisesti asia on varsin yksiselitteinen. Jos kansalainen vain katsoo materiaalia verkon kautta tekemättä siitä tallennetta kotikoneelleen, kyse ei ole lainkaan tekijänoikeuden alaisesta toiminnasta. Täten lakia ei rikota, jos  käyttäjä seuraa esimerkiksi Ossin antamia neuvoja Youtuben aluerajoituksien kiertämiseen. Kyse voisi olla periaatteessa palvelun käyttöehtojen rikkomisesta, mikä voisi johtaa käyttäjätunnuksen sulkemiseen. Toisaalta kyseisen streamin pystyy katsomaan ilman sisäänkirjautumista, joten tämäkään ei ole erityisen konkreettinen riski.

Maarajoitukset ovat peräisin siltä ajalta jolloin TV-lähetysyhtiöt hallitsivat maakohtaisesti viihteen kenttää ilman kilpailua. Tällainen on selkeästi EU:n kilpailulainsäädännön vastaista, sillä maarajoitukset asiakkaille kiistatta estävät hyödykkeiden vapaata liikkuvuutta.

Tekniseltä kannalta maarajoitukset ovat niin ikään haitallisia. Esimerkiksi jääkiekon MM-kisoista ei ole MTV3:n Katsomo-palvelussa tarjolla suttupiirtoa parempaa, matseja ei saa tallennettua ja huippukohtien pätkiä jaettua kavereille. Kun on monopoli, ei tarvitse innovoida laadulla.

Onneksi rajoitukset ovat naurettavan helppo kiertää sopivalla VPN:llä, eli reitittämällä liikenne ulkomaisen välityspalvelimen kautta. Tämä kannattaa muutenkin opetella, sillä sopivaa VPN:ää käyttämällä pääsee käyttämään muun muassa BBC:n soitinohjelmaa ja Jenkkilän Hulua.

VPN:n pystyttäminen on erittäin helppoa. Linux-guruille on tarjolla esimerkiksi Amazonin pilveen rakennettava palvelu. Mutta meille muille sopii esimerkiksi GigaNewsin Diamond-palvelu. Se tarjoaa runsaalla parillakymmenellä eurolla Vprvpn-tuotteen, jolla saa reititettyä verkkoyhteytensä ulkomaiden kautta. Näin geoblokkaukselle voi haistattaa huilun.

VPN-tuotteita on tarjolla pilvin pimein ja kannattaa huomata, että pelkkää jenkki-VPN:ää ei kannata käyttää. Yhdysvallat on nimittäin myös blokkauslistalla.

Vprvpn asennetaan Giganewsin palvelun hankkimisen jälkeen imuroimalla ohjelma palveluntarjoajan sivulta. Asennus naksutellaan läpi ja ainoa huomionarvoinen asia on OpenVPN:n asennuksen hyväksyminen. Boottaa lopuksi vielä kone.

Esimerkkinä käytetty Jääkiekko näkyy hyvin esimerkiksi kierrättämällä liikenne Hollannin kautta. Tosin yhteyden täytyy olla muotoa IPSec. PPTP ei toimi.

Saapa nähdä, milloin TV-yhtiöt luopuvat teennäisistä maarajoista ja sallivat kuluttajille vapaan kilpailun.

Ominaisuuden tekee erityisen hämmästyttäväksi se, että kokeiltaessa satuin istumaan työpaikkani konttorissa Espoossa ja verkkoyhteyteni oli kiinni ethernet-kaapelilla. Yrityksessämme Internet-liikenne kulkee globaalilla reitityksellä keskitetysti Ruotsin kautta Sveitsiin ja vasta sieltä avoimeen Internetiin.

Esimerkiksi Speedtest.net paikallistaa minut seuraavasti:

Tästä huolimatta Google Maps osasi löytää fyysisen sijaintipaikkani jopa talon tarkkuudella!

Mitä ilmeisimmin Google on tallentanut WLAN-tukiasemien sijaintitiedot pystyy näin ollen paikantamaan käyttäjän. Saatuaan paikallistamispyynnön, Chrome-selain ilmeisesti haistelee mitä langattomia lähiverkkoja on lähimaastossa ja välittää nämä palvelimelle.

Sekä Internet Explorer, että Google Chrome kysyvät käyttäjältä lupaa paikallistamiseen. On silti varsin hurja ajatus, että selaimella itsellään on tarvittaessa tieto käyttäjän fyysisestä olinpaikasta. Sijaintipaikka on arkaluonteinen tieto ja tämäntasoisen suojauksen pitäisi olla käyttöjärjestelmätasolla, ei vain selaimessa.

Googlen Chrome-selaimessa on myös varsin hurja ominaisuus: sijaintieto tallentuu selaimen välimuistiin. Kun kytkin tietokoneesta langattoman verkon sovittimen pois päältä, Internet Explorer sekoaa paikannuksessa, mutta Google löytää edelleen käyttäjän fyysisen sijainnin!

Vasta selaimen keksien tyhjennys poistaa selaimen tiedoista käyttäjän olinpaikan. Tämän jälkeen sekä Chrome, että Internet Explorer ilmoittavat, että sijaintiani ei löydy. Sisäänkirjautuminen Googlen sähköpostiin ei onneksi tuo tietoa välittömästi esille, eli kyse lienee vielä toistaiseksi selaimen ominaisuudesta, eikä asiaa ole – ehkä – sidottu käyttäjätiliin.

Googlen katunäkymien ja WLANien kartoitusta ei selvästikään tehty huvin vuoksi. Webbiselailijoiden fyysisellä sijainnilla on valtava kaupallinen merkitys – ja aito uhka yksityisyydelle. Olen käsitellyt aikanaan samaa asiaa jutussa Langaton surfailija: Google tietää kuka olet ja missä olet. Nyt valkeni, että kyse ei ole vain langattoman yhteyden selailijoiden seurannasta.

Tietosuojaviranomaisten pitää olla erityisen tarkkana fyysiseen sijaintiin liittyvien tietojen tallentamisessa ja käsittelyssä. Googlea tai mitään muutakaan yritystä ei saa päästää rutiininomaisesti hyödyntämään tätä ilman käyttäjien nimenomaista lupaa.

Eurooppalaisten tietosuojaviranomaisten ei tule hyväksyä automaattista langattomien verkkojen tunnisteiden keruuta, sijaintitietokannan muodostamista näiden perusteella ja varsinkaan opt-out -pohjaista menettelyä tällaiseen toimintaan.